BirdLife Suomi Laulujoutsenet. Kuva: Jari Peltomäki/Lintukuva.fi  
Järjestö
Liity tai tue
Tapahtumat
Tiedotteet
Lintuhavainnot
Linnut ja harrastus
Suojelu ja tutkimus
Julkaisut ja tuotteet

Lintuvaruste-kauppa
BirdLife International

på svenska
in English

BirdLife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
puh. (ark. klo 10–15)
(09) 4135 3300
fax (09) 4135 3322
toimisto@birdlife.fi
Henkilöstö
Osoitteenmuutos

 
Muuttolinnun tie - Vesilinnut
Kiljuhanhi (Anser erythropus)
Kiljuhanhi pesii Pohjois-Fennoskandiasta Venäjän halki Itä-Siperiaan ulottuvalla tundran ja metsätundran alueilla. Pohjoismaiden kannan nykyiset talvehtimisalueet ovat huonosti tunnettuja, mutta sijaitsevat pääasiallisesti Mustanmeren ja Kaspianmeren tuntumassa. Pieni osa kannasta talvehtii Kreikassa. Kiljuhanhi

Maailmanlaajuisestikin uhanalainen kiljuhanhi on voimakkaasti vähentynyt viimeisten 50 vuoden aikana ja Pohjoismaiden koko kiljuhanhikanta (30 - 50 paria) on sukupuuton partaalla. Suomessa laji pesii nykyään erittäin harvinaisena Lapin tunturialueilla, viimeinen varmistettu pesintä on vuodelta 1995.

Kiljuhanhen uhkia ja kannan vähenemisen syitä:

Pesimäalueilla

  • metsästys
  • sulkasatoisten lintujen pyydystys aikaisemmin
  • ketun levittäytyminen pohjoiseen
  • porojen liikalaidunnus
  • häirintä, mm. lisääntyvä kalastusturismi
  • kaivostoiminta
  • energiantuotantoa varten perustetut suuret tekojärvet

Muuttomatkalla

  • metsästys
  • kosteikkojen kuivatus
  • perinteisten levähdysalueiden muuttuminen, mm. rantaniittyjen umpeenkasvaminen
  • häirintä

Talvehtimisalueilla

  • metsästys
  • perinteisten talvehtimisalueiden muuttuminen, mm. aroalueiden raivaaminen pelloiksi ja Kaspianmeren vedenpinnan nousu

Kiljuhanhen suojeluun tarvittavia toimenpiteitä, joista osa on jo käytössä:

  • täysrauhoitus metsästykseltä ja metsästäjien valistaminen lajin tunnistamiseksi
  • talvehtimis- ja levähdysalueiden paikantaminen ja rauhoitusalueiden perustaminen
  • kevätlevähdysalueiden niitto ja laidunnus
  • pesimäalueiden rauhoitus
  • kettukannan vähentäminen pesimäalueilla
  • porokannan sääntely, mahdollisesti poroaitojen rakentaminen pesimäalueiden ympärille
  • tarhaus ja istutukset

Jouhisorsa (Anas acuta)
Jouhisorsalla on laaja levinneisyys pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Sen Euroopan kannan päätalvehtimisalueet sijaitsevat trooppisessa Afrikassa mm. Senegalissa ja Välimeren maissa mm. Espanjassa, Kreikassa ja Turkissa. Euroopan kannasta noin 10% pesii Suomessa, arviolta 30 000 paria. Suomessa laji pesii koko maassa, joskin kannan painopiste on pohjoisessa. Maamme jouhisorsat talvehtivat Länsi-Euroopassa. Jouhisorsa

Jouhisorsan uhkia ja kannan vähenemisen syitä:

Pesimäalueilla

  • kosteikkojen kuivattaminen ja muuttaminen vesialtaiksi
  • rantalaidunnuksesta luopumisen myötä niittyjen pensoittuminen
  • maamme luontoon kuulumattomien nisäkäspetojen minkkien ja supikoiran lisääntyminen
  • variskannan kasvu
  • metsästys

Muuttomatkalla

  • kosteikkojen kuivattaminen ja rappeutuminen
  • metsästys

Talvehtimisalueilla

  • Afrikan talvehtimisalueiden ajoittaiset pitkät kuivuusjaksot
  • jokivesien ohjaaminen kastelutarkoituksiin mm. Niger-joen suistossa, Pohjois-Nigeriassa Hadejia-Nguru kosteikolla ja Kafin Zakissa
  • metsästys

Jouhisorsan suojeluun tarvittavia toimenpiteitä:

  • kosteikkojen suojelu ja kunnostus
  • metsästyspaineen vähentäminen
  • nisäkäspetojen pyydystys ja varisten vähentäminen

Tundrahanhi (Anser albifrons)
Tundrahanhi jaetaan neljään tai viiteen alalajiin, joiden yhteinen levinneisyys ulottuu arktisesta Siperiasta Kaninin niemimaalta halki Siperian Kanadaan, Alaskaan ja Grönlantiin. Alalaji albifrons pesii lähinnä Suomea, Kaninin niemimaalta poikki tundran Kolyma-joelle. Se talvehtii Lähi-Idässä Turkin aroilla, Mustanmeren kupeessa ja Kaspianmeren etelärannoilla, kylminä talvina joskus osa parvista siirtyy etelään aina Irakiin ja Niilin suistoon saakka. Näiden itäisten matkaajien talvehtimisalueet eivät ole täysin selvillä ja kannan on havaittu viimeaikoina taantuneen. Tundrahanhi

Osa albifrons-alalajin kannasta talvehtii Länsi-Euroopassa: Brittein saarilla, Hollannissa, Tanskassa ja Belgiassa siirtyen kylminä talvina Ranskan rannikolle. Länsi-Euroopassa talvehtivien lintujen kanta on ollut viimeaikoina kasvussa. Grönlannin alalaji flavirostris muuttaa Islannin kautta Irlantiin ja Skotlantiin.

Suomessa tundrahanhi ei kuulu pesimälajistoon, mutta syysmuutolla olevia siperialaisia tundrahanhia saatetaan nähdä jopa tuhansia Länsi-Suomessa asti. Keväisin tundrahanhia havaitaan lähinnä yksittäin tai pienissä parvissa, usein metsähanhien seurassa.

Tundrahanhea uhkaa metsästys ja perinteisten levähdysalueiden muuttuminen ihmistoiminnan myötä. Kevätmetsästys ei ole lintukantojen kestävän verotuksen periaatteiden mukaista. EU-maissa kevätmetsästys on muutamaa surullista poikkeusta lukuunottamatta kielletty, mutta esimerkiksi Venäjällä sallittua, ja Suomestakin käy satoja metsästäjiä vuosittain Venäjällä keväisissä hanhipyynneissä.

Tundrahanhen suojelussa tärkeintä olisi turvata tunnettujen talvehtimisalueiden luonnontilaisuus ja selvittää tuntemattomat alueet sekä valistaa metsästäjiä etenkin kevätmetsästyksen osalta.