Retkelle lasten kanssa

Onnistuneen luontoretken viisi osaa

1. Säänmukainen vaatetus ja kengät. Sadevaatteet ja ylimääräinen pusero kulkevat kätevästi vaikka repussa. Kumisaappaat ovat oivat retkikengät vähänkin kosteammilla paikoilla. Hattu on hyvä olla kesälläkin.
2. Eväät. Kaikki rakastavat evästaukoja! Lyhyillekin retkille kannattaa ottaa ainakin juotavaa ja muutama keksi tai hedelmä. Yli kolmen tunnin retkellä tarvitaan jo kunnollinen välipala ja yli kuuden tunnin retkellä tukevat eväät.
3. Aistit auki havainnoimaan. Rauhallisesti kulkien turhia mekastamatta näkee ja kuulee enemmän. Kannattaa käyttää myös haju- ja tuntoaistia, välillä makuaistiakin. Pienistäkin havainnoista voi olla suurta iloa.
4. Luonnon ja muiden retkeläisten kunnioittaminen. Jokamiehenoikeuksiin kuuluu, että luonnossa liikkuminen ei aiheuta haittaa tai häiriötä. Tutustu jokamiehenoikeuksiin sivulla www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet
5. Turvallisuus. Perusensiapuvälineet (laastaria, sideharsoa, desinfiointiaine) mukaan joka retkelle. Kartta ja kompassi ovat perusvarusteita vähänkin vieraammilla alueilla. Ladattu kännykkä on myös hyvä olla mukana, mutta siihen ei pidä luottaa liikaa.

Minne retkelle?

Linturetkelle ei tarvitse lähteä kauas, vaan koulun takapihakin voi riittää. Lintuja voi nähdä melkein missä tahansa. Hyviä lintupaikkoja ovat muun muassa pusikkoiset puutarhat, rehevät järven- ja merenlahdet, monimuotoiset peltomaisemat, laitumet, niityt, avosuot, rehevät lehdot, sekametsät ja korkeat mäet. Parhailla paikoilla on lintutorneja, merkittyjä reittejä ja luontopolkuja. Myös kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot ja torit houkuttelevat paljon lintuja.

Lapset, kuten aloittelevat lintuharrastajat yleensäkin, ovat yleensä parempia katselemaan kuin kuuntelemaan. Lintulahti vesilintuineen on siksi usein parempi linturetkikohde kuin tiheä metsä ja laululinnut. Elämyspainotteisen retken kohteeksi metsä sopii toisaalta mainiosti.

Alle on koottu joitakin perusvinkkejä erilaisista retkikohteista. Jokaisessa kohdassa on mainittu ympäristön yleisimpiä ja helpoimmin havaittavia lintulajeja. Lajien tunnistaminen ei kuitenkaan ole olennaista – tärkeintä ovat yhteiset luontoelämykset.

• Lähiympäristön linnunpöntöt
  Jos ihmisen on vaikea löytää linnun luo, linnun voi tuoda ihmisen luo! Keväällä ja alkukesällä lähiympäristön linnunpönttöjä tarkkailemalla lintuja löytää helposti. Tulevaan pesimäkauteen ja linturetkeilyyn voi valmistautua nikkaroimalla pihalle linnunpönttöjä jo talvella. Yleisiä lajeja: talitiainen, sinitiainen, kirjosieppo, kottarainen.
• Kaupungit
  Yllättävän monet linnut ovat sopeutuneet rakennettuun ympäristöön. Ne ovat oppineet pesimään katoilla, rakennusten koloissa tai puistojen puissa, ja ne löytävät paljon ruokaa ihmisten jättämistä tähteistä, toreilta ja roskiksista. Yleisiä lajeja: kesykyyhky eli pulu, kalalokki, harmaalokki, naurulokki, varpunen, naakka, varis, harakka.
• Pihat ja puutarhat
  Myös kaupunkien ulkopuolella rakennusten kolot, halkopinot, pensasaidat, pihapuut yms. tarjoavat paljon pesäpaikkoja. Lisäksi rehevät pihat ja puutarhat ovat täynnä kasvi- ja hyönteisravintoa, joten jotkut lintulajit viihtyvät hyvin pihoilla, vaikkeivät pesi (tavallisiin) pönttöihin. Talvella pihojen ruokintapaikat keräävät parhaimmillaan kymmeniä erilaisia lintulajeja. Yleisiä lajeja: västäräkki, harmaasieppo, haarapääsky, viherpeippo, räkättirastas, mustarastas, naakka, varis, harakka, sepelkyyhky ja yllämainitut pönttölajit.
• Vesistöt ja rannat
  Vesilinnut ovat mukavia katsella – ne ovat usein melko suuria, väritykseltään selkeitä ja pysyvät uidessaan hyvin paikoillaan. Keväällä vesilinnut kerääntyvät sulapaikoille suurin joukoin. Kesällä voi tarkkailla pesintöjä ja poikasia. Jotkut, kuten joutsenet ja uikut, rakentavat kekomaisen pesän, jonka voi havaita esimerkiksi lintutornista. Lokit ja tiirat pesivät usein avonaisille kiville ja luodoille, joten hautova emo tai kivellä ruokaa odottavat poikaset on helppo nähdä. Monet sorsat ja hanhet piilottavat pesänsä hyvin, mutta niiden poikaset lähtevät heti kuoriuduttuaan seuraamaan emoaan, ja poikueita näkee helposti uimassa vedessä emonsa kanssa. Yleisiä lajeja: sinisorsa, telkkä, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, silkkiuikku, härkälintu, isokoskelo, kalalokki, harmaalokki, naurulokki, kalatiira, lapintiira.
• Metsät
  Metsissä lintuja on vaikeampi nähdä, mutta huhti-toukokuussa laulukonsertti on vertaansa vailla varsinkin varhaisina aamutunteina. Opettelemalla muutaman yleisimmän linnunlaulun tunnistaa jo suuren osan metsän äänistä. Ilman lajien tuntemistakin varoitusäänten perusteella voi löytää pesiviä lintuja ja jopa niitä uhkaavia petoeläimiä, kuten varislintuja ja pöllöjä. Yleisiä lajeja: peippo, pajulintu, hömötiainen, metsäkirvinen, punakylkirastas, käpytikka.
• Pellot ja niityt
  Avomailla pesii helposti tunnettavia lintuja, mutta lisäksi monet puissa pesivät lajit käyvät hakemassa lieroja ja muuta ruokaa pelloilta ja niityiltä. Avoimessa maastossa kiikarit ovat usein tarpeen lintujen näkemiseksi kunnolla. Yleisiä lajeja: kiuru, töyhtöhyyppä, kivitasku, västäräkki, kottarainen, rastaat, lokit.

Huomioitavaa lasten kanssa retkeillessä

Tiedot ja taidot

• Huomioi ikäryhmä ja lasten kyvyt. Alle kouluikäiselle tärkeintä ovat yhdessä koetut elämykset. Keskimäärin 10–13-vuotiaalla on jo riittävästi kykyjä tarkkaankin lajintuntemuksen opetteluun.
• Aikuisen ei tarvitse olla kaikkitietävä, vaan voitte opetella uutta yhdessä. Tutustukaa tavallisiin lintulajeihin valmiin materiaalin, kirjojen tai internetin avulla, ja vaikkapa piirtämällä.
• Opeta lapsille retken aluksi kiikarin ja mahdollisen kaukoputken käyttö. Pienimpien lasten kanssa ei kuitenkaan tarvita kiikareita lainkaan, eivätkä kiikarit muutenkaan ole välttämättömät.

Retken kulku

• Kävelymatka ja retken kesto on syytä mitoittaa osallistujien mukaiseksi. Pienimmille riittää lyhytkin retki talon takaiseen metsään tai rantaan.
• Lapsi ei välttämättä tee eroa lintujen ja muun luonnon välillä. Varaudu siis linturetkelläkin katselemaan mm. kasveja ja ötököitä.
• Anna lasten ohjata retken kulkua mahdollisuuksien mukaan. Luontoretkeily ei ole suorittamista, ja lapset haluavat usein pysähtyä tutkimaan tarkemmin löytämäänsä ötökkää tms.
• Lasten kärsivällisyys ei toisaalta aina riitä kovin pitkälle, joten älä suunnittele esimerkiksi monen tunnin seisomista lintutornissa. Liikuskelkaa eri puolilla, tai keksikää retkelle muuta ohjelmaa.
• Pelkkä retkeily, havainnoiminen ja eväiden syöminen voi hyvin riittää ohjelmaksi. Halutessa retkeen voi sisällyttää muutakin, esim. leikkejä, askartelua tai havainnointiharjoituksia.

Asenne ja säännöt

• Lapset oppivat aikuisilta. Osoita siis esimerkilläsi luonnon kunnioittamista, jokamiehenoikeuksien ja ulkoilualueiden sääntöjen noudattamista sekä huomaavaisuutta muita kohtaan.
• Kerro lapsille, miten luonnossa käyttäydytään, mitä saa tehdä ja mitä ei – ja miksi ei. Roskaaminen pilaa luontoa, meluaminen häiritsee eläimiä, eikä kasveja pidä vahingoittaa turhaan, koska ne kärsivät siitä pidemmän päälle.
• Kasvien poimimista ei tarvitse kieltää kokonaan, mutta on hyvä oppia miettimään hetki ennen kuin poimii jokaisen näkemänsä kukan. Luonnonsuojelualueilla mitään kasveja ei saa poimia. Opettele myös tuntemaan yleisimmät myrkylliset tai rauhoitetut kasvit ja sienet.
• Pidä oma mielesi avoimena, ja lumoudu luonnon pienistäkin ihmeistä lasten kanssa. Pysähtykää katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan ja tunnustelemaan. Älä opeta lapsia pelkäämään luontoa, kuten ötököitä tai käärmeitä. Niitäkin voi tarkastella, tarvittaessa kunnioittavan välimatkan päästä.
• Älä ota turhia paineita. Tavallisten pulujen, varisten tai pullasorsien touhuissa voi riittää paljon ihmeteltävää. Vaikka ette näkisi yhtään lintua, tärkeintä ovat yhdessä koetut hetket luonnossa.