Autetaan pääskyjä

Haarapääskyt. Kuva: Olli Saksala.

Tällä vuosituhannella sekä räystäspääsky että haarapääsky ovat vähentyneet Suomessa niin voimakkaasti, että ne ovat päätyneet uhanalaisten lajien listalle. Räystäspääsky on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, haarapääsky vaarantuneeksi. Uusimpien kannanarvioiden mukaan Suomessa pesii 37 000 räystäspääsky- ja 90 000 haarapääskyparia. Jotta monien suomalaisten tuntemat ja ihailemat pääskyt pystyisivät selviytymään täällä myös jatkossa, on tärkeää ryhtyä toimiin lajien elinmahdollisuuksien parantamiseksi.

Sekä räystäspääsky että haarapääsky pesivät ihmisen seuralaisena koko maassa. Tärkeää pääskyille on maaston avoimuus, hyvät ruokailualueet pesäpaikan lähistöllä sekä mahdollisuus rakentaa pesä korkealle rakennukseen ulkoilmalta suojaiseen paikkaan. Kumpikin laji valitsee pesimäpaikkansa useimmiten maatiloilta, mutta ne voivat pesiä myös urbaanissa ympäristössä esimerkiksi siltojen alla tai varastohalleissa. Joskus pääskyt asettuvat pesimään ulkosaariston asutuille saarille. Luontaisilla pesimäpaikoilla kalliojyrkänteillä pääskyt pesivät nykyään hyvin harvoin.

Jo olemassa olevien yhdyskuntien ja pesien suojelu on tehokkain tapa auttaa pääskyjä. Pesimäympäristön pitäminen pääskyille suotuisana, pesäpaikkojen rauhoittaminen häiriöiltä, uusien pesäpaikkojen luominen sekä mudanhakupainanteiden pitäminen kosteina ovat yksinkertaisia keinoja edesauttaa pääsky-yhdyskunnan pesintäedellytyksiä. Molemmat pääskylajit ovat rauhoitettuja. Niiden vahingoittaminen ja häiritseminen sekä pesien hävittäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Mikäli jostakin syystä on välttämättä estettävä pääskyn pesiminen tiettyyn paikkaan, toimenpiteet on tehtävä pesimäkauden ulkopuolella.

Kannan elpymisen kannalta myös uusien pesimäyhdyskuntien syntyminen olisi tärkeää. Sitä voidaan edistää muun muassa rakentamalla räystäspääskyille tekopesiä ja laittamalla kummankin lajin suosimia pesänaluslautoja sopiville paikoille.

Räystäspääskyn tekopesiä (vasemmalta): puubetonipesä, huopapesä, puinen kaksio sekä puinen rivitalo. Kuvat: Raimo Henriksson, Mauri Leivo ja Juha Ylimaunu.

Pesänaluslaudat

Pääskyjen pesän rakentamisen helpottamiseksi rakennusten seinustoille näkee toisinaan asennetun monimetrisiä pesänaluslautoja. Pitkien, yksinkertaisten pesänaluslautojen huono puoli on siinä, että monet saalistajat, kuten harakka ja nisäkäspedot, pääsevät sitä pitkin paljon helpommin pääskynpesille kuin paljaalla pystyseinällä, ja ne myös houkuttelevat helpommin varpusia ja muita pesäkilpailjoita oleilemaan pääskyjen pesäpaikalla. Sen vuoksi emme lähtökohtaisesti suosittele sellaisten asentamista.

Jos kuitenkin haluaa asentaa seinustalle pitkän yhtenäisen laudan (riman), sen on oltava niin kapea (n. 3–4 cm), etteivät saalistajat pysty sitä hyödyntämään. Haarapääskylle riittää pienikin uloke pesän perustan tueksi.

Parempi keino on asentaa ulkoseinälle vain lyhyitä, vaaksan (=yhden pesän) mittaisia laudanpätkiä – jotka on helppo asentaa seinään esim. kulmaraudoilla – tai yhdeltä seinältä avoimia, helposti rakennettavia puisia pääskykaksioita, jotka ovat edellistä suojaavampia ja tukevampia ja siten pääskyille turvallisempia.

Pesänaluslauta sijoitetaan mahdollisimman lähelle katonrajaa sateelta suojaan turvalliseen paikkaan, jonne pääskyt pääsevät esteettä lentämään mutta jonne petojen on hankala päästä. Lautoja asentaessa voi samalla ottaa huomioon hygieniakysymykset eli asentaa niitä paikkoihin, joissa mahdollinen hygienia- tai likaantumishaitta on vähäinen.

Räystäspääskylle ulkoseinustoille asennetut pesänaluslaudat eivät ole kovin tärkeitä, koska se rakentaa pesänsä yleensä pystyseinään ilman mitään alapuolista tukea. Räystäspääsky asettuu pesimään hyvin mielellään tekopesiin.

Kostean maa-aineksen tarjoaminen pesänrakennusta varten

Pääskyillä on usein pulaa pesän rakentamiseen tarvittavasta sopivasta kosteasta maa-aineksesta. Kun tällaisille paikoille tehdään esimerkiksi mutapainanteita, pääskyjen määrä voi kasvaa nopeastikin. Pääskyille riittää, että niillä on yksikin kostea mutalätäkkö käytettävissä koko pesimäkauden ajan. Se voi olla vaikka työkoneiden renkaiden jättämä ura navetan takapihalla, pieni mutakuoppa laitumella tai muu paljas kostea maakohta. Lätäkön pysymistä kosteana kannattaa tarkkailla ja lisätä vettä, mikäli lätäkkö alkaa liiaksi kuivua.

Jos sopivaa lätäkköä ei luonnostaan ole paikalla, lätäkön voi tehdä itse pääskyjen pesimäpaikkana käyttämään rakennuksen lähistölle vaikkapa kaivamalla tai kouhaisemalla maahan matalan kuopan traktorin kauhalla. Lätäkön säilymistä kosteana auttaa, jos kuopan pohjalle laittaa muovin ja sen päälle vähän maata.

Lätäkkö tehdään avoimelle paikalle, kuten aukiolle, tyhjälle tontille tai tasaiselle katolle, vähintään viiden metrin päähän korkeasta kasvillisuudesta, rakennuksista tai muista näköesteistä, joiden suojista pedot voivat vaania pääskyjä.

Räystäspääskyt hakevat mutaa kosteista painanteista pesänrakennustaan varten. Kuva: Mauri Leivo.

Elinympäristöjen ylläpito

Pesimäympäristön olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti pääskyjen pesintään ja sen onnistumiseen. Kriittisin tekijä on saatavilla olevan ravinnon määrä, joka puolestaan on kytköksissä ympäristön monimuotoisuuteen. Tässä joitakin esimerkkejä siitä, millaisia asioita pesimäympäristössä ja sen ylläpitämisessä voi huomioida:

• Pienet lammikot ja muut vesialueet ovat pääskyjen suosimia ravinnon sekä myös pesänrakennuksessa käytettävän mudan hakupaikkoja.
• Puuston säilyminen pesäpaikkojen läheisyydessä on eduksi, koska puut houkuttelevat pääskyjen ravintonaan käyttämiä lentäviä hyönteisiä, kuten kirvoja, kärpäsiä ja mesipistiäisiä.
• Luonnontilaiset pientareet ja muut reuna-alueet, kukkaniityt ja viherkesannot ovat tärkeitä ruokailu-alueita pääskyille. Mitä laajempi, vaihtelevampi, kasvillisuudeltaan rikkaampi ja luonnontilaisempi viheralue on, sitä monimuotoisempi se on hyönteislajistoltaan ja sitä paremman sekä ajallisesti porrastetumman ravintovarannon se tarjoaa pääskyille. Vastaavasti esimerkiksi laaja salaojitettu kevätviljapelto tarjoaa paljon vähemmän ravintoa pesiville pääskyille.
• Eläinten laidunnus ja muu ulkoilu on tärkeää, koska eläimet vetävät puoleensa hyönteisiä ja nämä puolestään pääskyjä.
• Runsas hyönteismyrkkyjen käyttö vähentää pääskyille tarjolla olevaa hyönteisravintoa.

Haarapääskyjä saalistamassa kärpäsiä lehmihaassa. Kuva: Mauri Leivo.

Pesintöjen turvaaminen

Saalistajien (kuten kissojen, oravien, rottien, harakoiden, naakkojen ja haukkojen) pääsyä pesille on hyvä koettaa estää kuhunkin paikkaan sopivalla tavalla. Esimerkiksi rakennuksen aukkoja pienentämällä voi koettaa estää petolintujen pääsyn sisätiloihin. Pesän ympärille voi rakentaa kulku- tai lentoesteitä esimerkiksi metalliverkosta tai levyistä. Pesän ympärille voi kiinnittää peltiä, vesivaneria, muovia tai muuta kovaa liukasta materiaalia, josta petojen (orava, kissa, käpytikka) kynnet eivät saa otetta.

Kaikenlaisia havaintoja pääskyjen pesinnän epäonnistumisesta sekä saalistajien esiintymisestä tiloilla ja niiden aiheuttamista pesätuhoista otamme mielihyvin vastaan, samoin kuin ideoita, joilla petoja voidaan estää pääsemästä pesille.

Orren sivuille asennetut sileät levyt estävät nisäkkäiden pääsyn pesille. Kuva: BirdLife Sveitsi.

[seuraava]

Lähteitä ja lisätietoa

• Birds of the World. Billerman SM ym. (toim.) 2022. Cornell Laboratory of Ornithology.
• Birds of the Western Palearctic. Cramp S & Simmons KEL ym. 1977–1994. Oxford University Press.
• Haara- ja räystäspääskyn pesimäbiotoopit ja pesäpaikat Karjaalla kesällä 2015. Willamo R 2016. Linnut vsk 2016: 132–141.
• Handbook of the birds of the world, vol. 9. Hoyo del J ym. (toim.) 2004. Lynx Edicions.
• Kartoitusmenetelmän vaikutus haara- ja räystäspääskyn yhdyskuntien koon arvioinnissa. Willamo R 2016. Linnut vsk 2016: 125–131.
• Muuttuva pesimälinnusto. Väisänen R, Lammi E & Koskimies P 1998. Otava.
• Pohjolan linnut värikuvin.  Haartman L  von ym. (toim.) 1963–1972. Otava.
• Pääskyjen kannat ja kannanmuutos vuosina 1979–2022. Lehikoinen A (julkaisematon, kirjall. 7.1.2023).
• Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Hyvärinen E, Juslén A, Kemppainen E, Uddström A & Liukko U-M (toim) 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.
• Vuoden 2015 linnut: räystäs – ja haarapääsky. Lokki H 2016. Linnut vsk 2016: 122–124.

Pääskytietopaketin on koonnut BirdLifen pääskyasiantuntija Mauri Leivo (etunimi.sukunimi@birdlife.fi). Tietopaketin kokoamisessa on lisäksi käytetty apuna BirdLife Sveitsin räystäspääskyopasta sekä seuraavia suomalaisia pääskyasiantuntijoita: Raimo Henriksson, Christer Kalenius, Heikki Lokki, Jukka Tanner, Risto Willamo ja Onni Ylimaunu†. Kuvia tietopakettiin luovuttivat BirdLife Sveitsi, Raimo Henriksson, Mauri Leivo, Seppo Mäkinen, Jani Närhi, Pirkko Ranta-aho, Pertti Rasp, Olli Saksela sekä Risto Sauso. Pääskyjen äänet antoi käyttöön Tero Linjama. Vilma Huuskonen käänsi ranskankieliset materiaalit suomeksi. Kaikille lämmin kiitos. BirdLifellä on Arla-yrityksen kanssa yhteistyöhanke, jossa edistetään pääskyjen pesintää maitotiloilla ja viestitään pääskyistä ja niiden auttamisesta.