Lintuharrastuksen perusteet

Lintuharrastus on hauskaa ja halpaa. Kohtuulliset kiikarit ja lintukirjan saa jo satasella, ulkona oleminen ei maksa mitään ja on terveellistäkin. Lintuharrastus ei myöskään ole sidottu paikkaan eikä aikaan – lintuja on ympärivuotisesti lähes kaikilla maailman kolkilla. Linnut ovat näkyvin ja kuuluvin sekä määrällisesti runsain tasalämpöisten eläinten ryhmä. Linnut ovatkin suosituin luontoharrastuksen kohde.

Suomessa on kymmeniä tai satoja tuhansia lintuharrastajia ja saman verran erilaisia tapoja harrastaa lintuja. Yksi rakentaa linnunpönttöjä, toinen ruokkii talvilintuja. Jotakin kiehtovat petolinnut, toista vaelluslintujen liikehtiminen, kolmas seisoo keväät syksyt muutontarkkailukallioilla, neljäs piirtelee tai valokuvaa lintuja loputtomiin rantaniityillä. Yhdelle pinnojen laskeminen on henki ja elämä, toiselle puukiipijän talvikannan runsauden suhde lämpötilaan. Usein lintuharrastus on mukava soppa näitä kaikkia.

Lintuharrastus velvoittaa myös suojeluun ja huomaavaiseen harrastamiseen. Linnut kielivät ympäristömme tilan muutoksista. Harrastajien tekemien havaintojen perusteella tiedämme varsin tarkkaan milloin linnut muuttavat tai kuinka runsaana mikin lintulaji maassamme pesii. Harrastajien havainnot ovat siis hyödyksi myös linnuille itselleen, suojelumielessä. Ja toisaalta luonnon ja ympäristön suojelu ovat itsestään selviä asioita silloin, kun luontoon on vahva side.

Näiden sivujen tekstit perustuvat BirdLife Suomen Rissa kiikarissa -lintuharrastusoppaaseen (Pekka Hänninen 2016).