Linnustonseuranta Suomessa
Vakiolinjalla voi tulla vastaan vaikka heleä-ääninen kangaskiuru. Kuva: Teemu Lehtiniemi
Linnustonseurannasta löytyy niin aloittelevalle kuin kokeneellekin lintuharrastajalle sopivia seurantatapoja. Pohjimmiltaan kaikki lintujen havainnointi ja havaintojen muistiin kirjaaminen on linnuston seuraamista ja lisää tietoa linnustosta sekä sen muutoksista. Järjestelmällistä linnustonseurantaa toteuttavat Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo, BirdLife ja Metsähallitus. Kaikissa seurantamuodoissa vapaaehtoisten harrastajien panos on korvaamaton.
Laskentoja eri elinympäristöissä ja vuodenaikoina
Linnustonseurantaan osallistuminen on helpointa aloittaa talviaikaisista laskennoista. Suomessa on jo 1950-luvulta asti tehty talvilintulaskentoja, joissa kuljetaan talvipäivän aikana noin 10 kilometrin mittainen reitti, ja lasketaan kaikki linnut sen varrelta. Yksinkertaisempi jokamiehen talvilinnuston seurantamuoto on Pihabongaus-tapahtuma, jossa tammikuun viimeisenä viikonloppuna tarkkaillaan lintuja tunnin ajan yhdestä pisteestä ja kirjataan havainnot muistiin.
Pesimäaikaan Suomen linnustoa seurataan monin eri tavoin. Varsin helppo seurantamuoto on vesilintulaskenta, jossa lasketaan vesilinnut joko yhdestä pisteestä (kuten lintutornista) tai alueelta jalkaisin tai veneellä se kiertäen. Vesilintulaskentapisteen tai -reitin voi perustaa minne tahansa, mutta suositeltavia ovat erityisesti laskennat kohteilla, joilta laskentatietoa on olemassa viime vuosikymmeniltä. Myöskin karuilta vähälintuisilta vesiltä tarvittaisiin lisäaineistoa.
Maalinnuston muutoksia seurataan linja- ja pistelaskennoin. Pistelaskennoissa kierretään aamun aikana 20 pisteestä koostuva reitti, jossa havainnoidaan lintuja viiden minuutin ajan kullakin pisteellä. Pesimälinnuston seurannan selkäranka ovat vuodesta 2006 alkaen lasketut vakiolinjat, joissa kuljetaan ennalta määrätty, kuuden kilometrin mittainen suorakulmion muotoinen reitti ja lasketaan kaikki linnut sen varrelta. Vakiolinjoja on Suomessa 538 kappaletta, ja viime vuosina niistä on saatu laskettua vuosittain noin 300. Vakiolinjojen tutkimuksellisena etuna on niiden systemaattinen otostus, mikä lisää aineiston käyttökelpoisuutta. Sekä piste- että vakiolinjalaskennassa tarvitaan hyvää lintujen ja etenkin niiden äänten tuntemusta.
Saaristolintulaskenta, jossa noustaan luodoille ja lasketaan lintujen pesät, on varsin vaativa seurantamuoto. Siinä tarvitaan lintujen tuntemuksen lisäksi hyviä veneilytaitoja. Saaristolaskentoja tehdään Suomessa nykyisin noin 50 alueella.
Myös tärkeillä lintualueilla lasketaan
BirdLife Suomi seuraa Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden linnuston muutoksia. Usein inventointien pääpaino on pesimälinnustossa, mutta useimmilla kohteilla lasketaan myös muutonaikaista linnustoa. Seurantamenetelminä ovat niin linjalaskenta, kartoituslaskennat, saaristolintulaskennat kuin keväiset ja syksyiset levähtäjälaskennat. Yksinkertaisimmillaan tärkeiden lintualueiden inventointeihin voi osallistua retkeilemällä alueilla ja kirjaamalla havainnot huolellisesti Tiira-lintutietopalveluun. IBA-alueiden linnusto pyritään inventoimaan 5–10 vuoden välein. Alueelliset lintuyhdistykset seuraavat puolestaan maakunnallisesti tärkeiden alueiden linnustoa.
Lintuasemat
Lintuasemat ovat paikkoja, joissa lintuja havainnoidaan samalla tavalla vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen. BirdLife Suomi ylläpitää lintuasemaa Porvoon Söderskärillä, mikä on yksi Euroopan tärkeimmistä Pohjois-Venäjällä pesivien arktisten vesilintujen seurantapaikoista. Toukokuussa 2016 Söderskärillä laskettiin yli kaksi miljoonaa muuttavaa arktista vesilintua. Myös lintuasemat toimivat vapaaehtoispohjalta. Valtaosa Suomen lintuasemista on erittäin hyvillä lintupaikoilla rannikon saarilla. Kuuluisia ovat muun muassa Lågskärin, Signilskärin, Jurmon, Hangon, Säpin, Valassaarten ja Hangon lintuasemat. Lue lisää lintuasemista.
Muuttoajat ja harvalukuiset lajit
Lintuharrastajien kirjaamien havaintojen perusteella saadaan paljon tietoa lajien esiintymisestä ja esimerkiksi kevätmuuton ajoittumisesta. Monien harvalukuisten lajien kannanmuutoksia voidaan seurata vain harrastajien havaintojen perusteella, koska niitä ei tule varsinaisissa seurannoissa riittävästi vastaan. Vuoden lintu – hankkeissa selvitetään tehostetusti lajin esiintymistä vuoden ajan koko maassa.
Oppia seurantoihin lintulaskentakurssilta
BirdLife ja Luonnontieteellinen keskusmuseo järjestivät keväällä 2021 lintulaskentakurssin, jolla esiteltiin tavallisimmat linnustonseurantamenetelmät ja opastettiin laskentojen tekemiseen. Kurssia seurasi parhaimmillaan yli 180 kuulijaa. Kurssin esitykset ovat katsottavissa sekä videotallenteina että pdf-tiedostoina.
Lintulaskijat kokoontuvat säännöllisesti
BirdLife Suomi ja LUOMUS ovat viime vuosia järjestäneet lintulaskijatapaamisia, joiden tavoitteena on edistää linnustonseurantaa etenkin alueyhdistysten näkökulmasta ja innostaa mukaan uusia laskijoita. Tapaamisiin ovat kaikki laskennoista kiinnostuneet tervetulleita. Laskennoista saa tietoa myös liittymällä BirdLifen ylläpitämälle lintulaskijat-sähköpostilistalle. Listalle pääset mukaan olemalla yhteydessä suojeluasiantuntija Tero Toivaseen.
Ohje lintulaskentoihin tarvittavista luvista