Jo kolmannes lintulajeistamme uhanalaisia
Tammikuussa 2016 julkaistiin Suomen lintujen uusin uhanalaisuusarvio. Uhanalaisten lintulajien lukumäärä kasvoi huomattavasti edellisestä, vuonna 2010 tehdystä arvioinnista. Vuonna 2010 uhanalaisia lintulajeja oli 59, vuonna 2016 peräti 87. Vuoden 2000 uhanalaistarkastelussa uhanalaisia lajeja oli 35. Uhanalaisten lintulajien määrä on siis koko ajan kasvanut.
BirdLife pitää uhanalaisten lintulajien määrän kasvua osoituksena siitä, että Suomen valtio on epäonnistunut tavoitteessaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Lintujen ja muun luonnon yhä pahenevan uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminen vaatii luonnon monimuotoisuuden nykyistä parempaa huomioimista kaikessa ihmistoiminnassa, kuten maa- ja metsätaloudessa, kaavoituksessa ja virkistystoiminnassa. Myös perinteistä luonnonsuojelua ja luonnonsuojelualueiden hoitoa on lisättävä.
Erityisen huolestuttava on vesien ja kosteikoiden linnuston tilanne. Puolet Suomen sorsalinnuista ja lähes puolet kahlaajista on nyt arvioitu uhanalaisiksi. Moni näistä lajeista kärsii erityisesti vesien rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta. Jyrkästi tällä vuosituhannella taantuneita lajeja ovat esimerkiksi tukka- ja punasotka, jouhisorsa, heinätavi ja nokikana.
Kosteikot ovat linnuille tärkeitä myös pesimäajan ulkopuolella. Ne ovat monien vesilintujen, kahlaajien ja varpuslintujen välttämättömiä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita – myös Suomen kautta läpimuuttaville lajeille ja yksilöille. Ne ovat myös kaikkein suosituimpia lintuharrastuskohteita ja siksi virkistysarvoltaan tärkeitä.
Lintujen uhanalaisuusarvioinnin tulosten pitää johtaa poliittisiin päätöksiin. On löydyttävä tahtoa ja sitä kautta mittava lisärahoitus esimerkiksi kosteikkolinnuston hyvän tilan palauttamiseksi.
Kestävän metsästyksen periaatteisiin kuuluu, ettei metsästyksellä vaaranneta lajin tulevaisuutta. Jos laji on uhanalainen, ei sitä voi kestävästi metsästää, vaikka metsästys ei olisikaan pääsyy uhanalaistumiselle. Siispä uhanalaisten riistalintulajien metsästystä ei pitäisi nykytilanteessa sallia, eikä metsästyksen vaikutusta vähentyvään populaatioon vähätellä.
Vaikka viranomaiset julkisuudessa usein vähättelevät Suomessa tapahtuvan metsästyksen vaikutusta kantoihin, ovat tiettyjen uhanalaisten lajien riistasaaliit hyvin merkittäviä Suomen pesimäkantaan nähden. Vuosien 2000-2013 keskimääräinen riistasaalis on ollut esimerkiksi sekä Suomessa että EU:ssa uhanalaiseksi arvioidulla haapanalla 45 000 yksilöä, joka on paljon Suomen kokonaiskantaan nähden: 50 000 – 83 000 paria. Suomessa erittäin uhanalaiseksi ja EUssa vaarantuneeksi arvioidulla jouhisorsalla 2000-luvun keskimääräinen riistasaalis on ollut noin 7 000 yksilöä ja Suomen pesimäkannan koko on 8 000 – 16 000 paria.
Uhanalaisuuden arvioinnissa käytettävät kriteerit
Uhanalaisuusarviointi toteutetaan IUCN:n (International Union for Conservation of Nature and Natural Resources) kehittämien kansainvälisten kriteerien pohjalta. Kriteerit pohjautuvat häviämistodennäköisyyteen. Kriteeristö on saatavissa IUCN:n sivustolta (englanniksi).
Uhanalaisarviointi on nykypäivänä tiukasti aineistoihin, todettuihin muutoksiin ja parimääriin perustuva prosessi. Todetuissa muutoksissakin tarkastellaan kolmen sukupolven pituutta. Pituus on lyhimmillään kymmenen vuotta, mutta on esimerkiksi suurilla petolinnuilla jopa vuosikymmeniä. Se, että laji on joskus taantunut ja kanta edelleen pienempi kuin aiemmin, ei ole peruste arvioida lajia uhanalaiseksi, jos sen viimeaikainen kannankehitys ei ole ollut vähenevä eikä koko maan populaatio ole erityisen pieni. Sen vuoksi esimerkiksi metso ei ole uhanalainen, vaikka Suomen metsokanta on selvästi pienempi kuin viime vuosisadan puolivälissä.
Koko maan pienen populaation vuoksi uhanalaisten lajien listalla sen sijaan on useita varsin hiljattain Suomen pesimälinnustoon vakiintuneita tulokaslajeja, kuten sitruunavästäräkki ja ruokosirkkalintu.
Lintujen uhanalaisuusarvioinnista vuosina 2015–2016 vastasi lintutyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Juha Tiainen ja jäseninä Antti Below, Martti Hario, Aleksi Lehikoinen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Jukka Rintala, Päivi Sirkiä ja Jari Valkama.