Joutsenten tunnistaminen

 

Laulujoutsen (sångsvan, Cygnus cygnus)

Laulujoutsen on helppo tuntea joutseneksi. Suomessa ei havaita muita valkoisia yhtä suurikokoisia lintuja kuin joutsenet. Laulujoutsenen erottaminen kyhmyjoutsenesta on helpointa pään tuntomerkkien avulla. Laulujoutsenen nokka on kiilamainen ja pääosin keltainen (kyhmyjoutsenella oranssinpunainen).

Aikuisen laulujoutsenen höyhenpuku on valkoinen. Nuoret laulujoutsenet ovat harmaita, ja nokan keltaisten alueiden väritys on selvästi hailakampaa, usein punertavaa.

Laulujoutsenen voimakkaat trumpettiäänet paljastavat usein lepäilevän tai ohilentävän parven. Kyhmyjoutsen ei ääntele vastaavasti.

Suomen laulujoutsenkanta on kasvanut nopeasti. Viime vuosisadan puolivälissä laji oli lähes kuolemaisillaan sukupuuttoon Suomesta. Nyt laulujoutsen on jo varsin yleinen pesimälintu Lapin perukoilta etelärannikolle saakka, ja BirdLife Suomi arvioi kannan suuruudeksi noin 10 000 paria.

 

Kyhmyjoutsen (knölsvan, Cygnus olor)

Kyhmyjoutsenen erottaminen laulujoutsenesta on helpointa pään tuntomerkkien avulla. Kyhmyjoutsenella on nimensä mukaisesti nokan tyvellä kyhmy, ja nokka on mustan ja oranssinpunaisen kirjava (nokassa ei ole keltaista kuten laulujoutsenella).

Kyhmyjoutsen pitää uidessa usein kaulaa s-kirjaimen muotoisella kaarella (laulujoutsen pitää kaulaa suorana), mikä on kuitenkin vain suuntaa antava tuntomerkki.

Aikuisen kyhmyjoutsenen höyhenpuku on valkoinen. Nuori kyhmyjoutsen on hieman ruskeampi kuin nuori laulujoutsen. Nokan väritys on nuorella kyhmyjoutsenella hailakan harmaa.

Kyhmyjoutsenen siivistä syntyy lennossa hyvin voimakas viuhuna, joka kuuluu hyvällä säällä satoja metrejä. Tätä ääntä lukuun ottamatta kyhmyjoutsen on hyvin hiljainen.

Kyhmyjoutsen on runsain Lounais- ja Länsi-Suomen rannikkoseuduilla. Pesiviä pareja arvioidaan olevan 8 000. Lajin leviämistä laajemmalle estää se, että jääpeite saattaa tulla syksyllä ennen kuin poikaset ovat lentokykyisiä. Kyhmyjoutsen oppii lentämään vasta noin 4,5 kuukauden iässä.

 

Pikkujoutsen (mindre sångsvan, Cygnus columbianus)

Harvinaisena läpimuuttajana havaittava pikkujoutsen muistuttaa laulujoutsenta, mutta pikkujoutsenen nokassa on vähemmän keltaista kuin mustaa (laulujoutsenella päinvastoin).

Pikkujoutsen on laulujoutsenta pienempi ja lyhytkaulaisempi ja erottuu näiden tuntomerkkien avulla usein laulujoutsenparvista. Koon ja rakenteen käyttö tuntomerkkinä on kuitenkin vaikeaa yksittäistä lintua tarkkaillessa, kun ei ole toista lajia vertailukohteena.

Aikuisen pikkujoutsenen höyhenpuku on valkoinen; nuori on nuoren laulujoutsenen tapaan harmaa. Pikkujoutsenen ääni on laulujoutsenmainen, mutta ei niin toitottava vaan pehmeämpi, haukkuva.

Pikkujoutsen ei pesi Suomessa vaan arktisella tundralla Koillis-Venäjällä ja Siperiassa. Laji talvehtii Luoteis-Euroopassa, ja sitä nähdään Suomessa muuttomatkoilla, selvästi eniten Kaakkois-Suomessa. Suurimmat määrät ovat yleensä vain joitakin kymmeniä yksilöitä.

 

Joutsenten syksy

Laulujoutsenet kerääntyvät pesinnän jälkeen syys–lokakuussa parviksi sopiville ruokailualueille lihottamaan itseään ennen varsinaista syysmuuttoa. Suurimmat kerääntymät lasketaan perinteisesti Pohjanlahden pohjoisosassa, mutta laulujoutsenia kerääntyy runsaasti myös etelärannikon merenlahdille ja Keski-Suomen suurille järville. Maasta joutsenet poistuvat talven tulon mukaan, yleensä loka–marraskuussa, mutta joskus vasta vuodenvaihteen jälkeen. Suomalaisia laulujoutsenia talvehtii runsaasti Tanskan rannikolla. Suomeen jäävien talvehtijoiden määrä riippuu talven ankaruudesta.

Kyhmyjoutsenia sinnittelee merialueella yleisesti jäiden tuloon saakka, vaikka osa linnuista muuttaa Etelä-Ruotsiin ja Tanskan rannikolle loka–marraskuusta lähtien.

Läpimuuttavia pikkujoutsenia nähdään syksyisin Suomessa oikullisesti. Varmimmin lajin löytää maan kaakkoisosista syys–lokakuussa.