EtusivuSuojelu ja tutkimusLinnustonseuranta

Linnut ja ilmastonmuutos

Sinirinta. Kuva: Petri Vainio

Ilmasto vaikuttaa elinympäristöihin niin pesimäalueilla, talvehtimisalueilla kuin muutonaikaisilla levähdysalueillakin. Elinympäristöt ja -olosuhteet muuttuvat. Niitä olosuhteita, joihin lajit ovat sopeutuneet, ei ole enää samoilla alueilla kuin aiemmin. Ilmaston lämpeneminen muuttaa Suomen linnustoa. Talvien lyheneminen, keväiden aikaistuminen ja syksyn piteneminen näkyvät jo nyt lintujen muuttoaikojen ja talvehtijoiden määrän muutoksina. Myös lajien pesimäaikainen levinneisyys siirtyy Euroopassa kohti pohjoista.

Pesimälinnusto muuttuu

Ilmaston lämpeneminen ja sen aiheuttamat elinympäristömuutokset aiheuttavat Suomessa hankaluuksia erityisesti tunturi-, suo- ja havumetsälintulajeille. Useita lajeja uhkaa jopa häviäminen Suomesta. Uhka on suurin pohjoisimmilla tunturilajeilla, kuten pulmusella ja kiirunalla, sillä ne eivät voi vetäytyä ylemmäs ja pohjoisemmaksi. Sekä tunturi- että suolinnusto onkin jo pitkään vähentynyt.

Samaan aikaan eteläiset lajit levittäytyvät pohjoisemmaksi. Mustarastas on tyypillinen ilmastonmuutoksesta hyötyvä eteläinen laji, jonka pesimä- ja talvikanta on voimakkaasti runsastunut. Suomeen on myös kotiutumassa uusia eteläisiä lajeja, kuten pähkinänakkeli, jalohaikara ja tulipäähippiäinen.

Suomen lintuatlasaineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan pohjoisten lajien, kuten järripeipon, ja eteläisten lajien, kuten mustarastaan, kantojen painopiste on siirtynyt noin 15 kilometriä pohjoiseen / vuosikymmen. Elinympäristöjen muuttumisen ja ilmastonmuutoksen yhteydestä kertoo Suomessa tehty tutkimus, jossa havaittiin pohjoisten lajien olevan runsaampia ja vetäytymisen olevan pienempää suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Ihmistoiminnan maankäyttövaikutuksilta säästyvät suojelualueet puskuroivat siis ilmastonmuutoksen vaikutuksia elinympäristöihin.

Talvilinnusto muuttuu

Talvilinnusto monipuolistuu jäiden ja lumipeitteen vähyyden ansiosta. Yhä useampi laji pystyy selviämään Suomen talvesta. Ilmaston lämpeneminen lisää Suomen merkitystä vesilintujen muutonaikaisena levähdysalueena ja talvehtimisalueena. Esimerkiksi tukkasotkan talvikanta ja levinneisyys on Suomessa kasvanut, vaikka lajin pesimäkanta on pienentynyt.

Talvien lauhtumisen vuoksi esimerkiksi mustarastaita on ruokinnoilla enemmän ja yhä useampi talviruokkija havaitsee ruokinnalla punarinnan, joka oli hyvin harvinainen talvehtija vielä pari vuosikymmentä sitten.

Pitkän matkan muuttajat vaikeuksissa

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa erityisesti pitkän matkan muuttolintuihin. Afrikassa talvehtiville eurooppalaisille linnuille Saharan autiomaa on valtava haaste. Jos Sahara laajenee ja aavikon keitaat kuivuvat yhä useampi muuttaja ei selviä aavikon ylityksestä.

Ilmastonmuutos voi aiheuttaa muuttolinnuille myös ajoittamisongelman. Lähes kaikki varpuslinnut ruokkivat poikasiaan hyönteisillä ja monet lajit pyrkivät ajoittamaan pesinnän vaativimman loppuvaiheen toukkahuippuun. Alkukesällä useiden hyönteislajien toukkien määrä on runsaimmillaan. Runsas toukkatarjonta helpottaa emojen ravinnonhankintaa silloin kun poikasten ravinnontarve on suurimmillaan. Ilmaston lämpenemisen vuoksi toukkahuippu voi aikaistua. Paikkalinnut ja aikaisemmin Suomeen saapuvat lyhyen matkan muuttajat pystyvät reagoimaan muutokseen ja aikaistaa pesintää. Kaukaa Afrikasta tai Aasiasta saapuvat muuttajat eivät sen sijaan voi tietää, että kevät on pesimäalueilla aikaisessa.

Kiirunalle sopivat elinalueet voivat ilmastonmuutoksen myötä kadota Suomesta kokonaan. Kuva Micha Fager.

Enemmän on tehtävä

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on välttämätöntä, jotta Suomen ikiaikaiseen lajistoon kuuluvat tunturi-, suo- ja havumetsälinnut säilyvät osana Suomen linnustoa myös seuraaville sukupolville ja jotta olosuhteet muuttolintujemme talvehtimisalueilla esimerkiksi Afrikassa ja Välimerellä säilyvät suotuisina.

Ilmaston lämpeneminen tuo uusia haasteita linnuston suojeluun. Nykyinen suojelualueverkosto ei sisällä ilmastonmuutoksen vuoksi tärkeiksi tulleita alueita. Esimerkiksi meillä talvehtivien vesilintujen määrät kasvavat ja monet talvehtimisalueet ovat jo maailmanlaajuisesti merkittäviä. Suojelualueverkostoa on laajennettava tärkeillä vesilintujen talvehtimisalueilla.

Suojelualueilla on myös tärkeä merkitys lintujen sopeutumisessa ja esiintymisalueiden siirtymisen hidastamisessa. Pohjoisille lajeille tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisina auttaa lintukantojen säilymistä olosuhteiden muuttuessa. Suojelualueet voivat myös edistää etelämpää ilmastopakolaisina Suomeen leviävien lajien asettumista.

Kotimaisten toimien lisäksi on tuettava kestävää kehitystä ja luonnonsuojelua edistäviä toimenpiteitä kehittyvissä maissa, kuten Suomessa pesivien lintujen talvehtimisalueilla. On myös vaadittava kunnianhimoisia toimenpiteitä kansainvälisissä luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen hillintää koskevissa neuvotteluissa.

 

Lisää aiheesta: