Eduskuntavaalit 2023
Suomi saa tänä vuonna uuden eduskunnan. Tilanne on haastava. Luontokato ja ilmastonmuutos ovat uhkia tulevaisuudellemme ja hyvinvoinnillemme. Linnuston tila heikkenee kaikissa elinympäristöissä, ja puolet Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia.
Jotta haasteet voidaan tulevilla toimenpiteillä selättää, eduskuntaan tarvitaan hyviä luontotyyppejä – henkilöitä, jotka tekevät päätökset ympäristön hyvinvointi edellä ja perustavat päätöksensä uuteen tutkimustietoon. Jos luontotyypit jäävät eduskunnassa liian vähiin – uhanalaisiksi – Suomi ei pysty kääntämään kehitystä oikeaan suuntaan.
Seuraavalla hallituskaudella 2023–2027 päätetään ja toteutetaan ne toimenpiteet, joilla Suomi – sitoumustensa mukaisesti – kääntää luontokadon kasvuksi vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Toistaiseksi päätetyt toimenpiteet eivät riitä näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Tarvitaan enemmän tekoja ja päätöksiä – luonnon- ja ympäristönsuojeluun on panostettava tuntuvasti nykyistä enemmän.
Äänestä rahaa luonnonsuojeluun – lue suojeluasiantuntija Aapo Salmelan kolumni!
Eduskuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 2.4. ja ennakkoäänestys Suomessa järjestetään 22.–28.3. Muista äänestää. Ja varmista, että äänesi menee luontotyypille!
BirdLifen päätavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan ovat luonnonsuojelun rahoituksen turvaaminen, luonnonsuojelualueiden verkoston kasvattaminen ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen kaikessa päätöksenteossa.
Luonnonsuojelun rahoituksen turvaaminen ja luonnonsuojelualueiden verkoston kasvattaminen
Luonnonsuojelun rahoitusta on nostettava tuntuvasti nykyisestä. Tutkimusten mukaan luonnonsuojelualueiden verkosto ei ole riittävä luontokadon pysäyttämiseksi, ja nykyisten luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnostukseen tarvitaan lisärahoitusta. Suomessa on tällä hallituskaudella panostettu selvästi aikaisempaa enemmän luonnonsuojeluun, erityisesti ennallistamiseen ja hoitoon, mutta se ei riitä luontokadon pysäyttämiseen ja positiivisten muutosten saavuttamiseen.
Erinomaista Helmi-elinympäristöohjelmaa on jatkettava ja tavoitteiden saavuttamiseksi vaadittava rahoitus on varmistettava. Helmi-ohjelman rinnalla on välttämätöntä toimia laajasti myös luonnonsuojelualueverkoston ulkopuolella. Tarvitaan ennallistamista ja keskittymistä esimerkiksi vesistöjen muutosten perimmäisten syiden ratkaisemiseen eli valuma-aluetason ongelmanratkaisuihin.
Luonnonsuojelualueiden verkostoa pitää kasvattaa. Suomi on yhdessä muiden EU-maiden kanssa sitoutunut suojelemaan 30 prosenttia pinta-alastaan. Erityisen tärkeää on suojella lisää luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä alueita, kuten eteläisen Suomen metsiä ja soita. Näin suojellaan ja ylläpidetään myös pysyviä hiilinieluja. Vapaaehtoiseen suojeluun perustuvaa Metso-ohjelmaa on jatkettava ja sen rahoitusta lisättävä – määrärahoja on nyt vähemmän kuin tarjottavia metsiä.
Kaikki valtionmailla olevat vanhat metsät ja luonnonmetsät tulee suojella kansainvälisten suojeluvelvoitteiden mukaisesti.
Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun suosion lisääntyessä uusien suojelualueiden tarve kasvaa. Luonnonsuojelualueet, erityisesti kansallispuistot, ovat tärkeitä tulonlähteitä ja ylläpitävät työpaikkoja harvaan asutuilla alueilla. Kansallispuistoverkostoa pitää laajentaa edelleen uusilla puistoilla ja olemassa olevien puistojen laajennuksilla.
Luonnon monimuotoisuus on huomioitava kaikessa päätöksenteossa
Luontokadon pysäyttäminen ja hiilineutraaliuden tavoittaminen eivät onnistu vain luonnonsuojelualueiden avulla. Valtaosalla muilla kuin luonnonsuojelullisilla päätöksillä on vaikutuksia luontoon ja ympäristöön. Luonnon monimuotoisuus on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa ja valittava ratkaisuja, jotka tukevat luonnonsuojelua, sekä ratkaisutapoja, joissa päätösten luonto- ja ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.
Tarvitaan kannusteita ja tukia, joiden avulla toimintaa voidaan ohjata positiivisesti oikeaan suuntaan, sekä lisää ympäristövelvoitteita olemassa oleviin elinkeinotukiin. Suomen on lisäksi välittömästi laadittava strategia, jolla nopealla aikataululla poistetaan ympäristölle haitalliset tuet ja ohjataan vapautuva rahat luontokadon torjuntaan ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä on suojeluverkoston laajentamisen rinnalla vahvistettava myös kaavoituksessa ja metsätaloudessa. Nykyinen metsälaki ja sertifikaatit eivät ole katkaisseet metsälajiston vähenemistä.
Osana päätöksenteon muutosta on otettava käyttöön sitovat ekologiset kompensaatiot ja laajennettava ”Saastuttaja maksaa” -periaatetta koskemaan laajasti ympäristön tilaa sekä luonnon monimuotoisuutta heikentävää toimintaa. Näiden toteuttaminen tuo merkittävän taloudellisen lisäpanoksen luontokadon pysäyttämiseksi ja hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.
Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan informaatio- ja säädösohjausta sekä viestintää. Tähän tarvitaan taloudellisesti ja osaamiseltaan vahva ja itsenäinen ympäristöministeriö ja ympäristöhallinto.