Paras helmipöllökevät lähes kymmeneen vuoteen
Suuresti taantuneen, Suomessa silmälläpidettäväksi luokitellun helmipöllön soidinpuputusta on Tiira-lintutietopalveluun kirjattujen havaintojen mukaan tänä keväänä kuultu ilahduttavan monin paikoin. Viimeksi helmipöllöjä on ollut tätä enemmän vuonna 2017. Lajin taantumasta kuitenkin kertoo, että vuosien 2007 ja 2017 välillä helmipöllömäärät olivat tätä vuotta suurempia peräti seitsemänä vuotena. Viimeiseen helmipöllön huippuvuoteen 2009 verrattuna tämän alkuvuoden havaintomäärä jää noin viidennekseen.
Helmipöllöreviirit Suomessa vuosina 2007–2025 aikavälillä 1.1.–16.3.
Erityisen paljon helmipöllöjä on alkuvuodesta 2025 kuultu keskisessä ja itäisessä Suomessa. Sen sijaan pohjoisessa helmipöllöhuiput ovat säännöllisesti sijoittuneet eri vuosille kuin etelämpänä, ja nytkin helmipöllömäärät jäävät pohjoisessa jälkeen parista edellisvuodesta. Eteläisimmässä Suomessa helmipöllö on nykyisin hyvin harvinainen lintu, eikä tämä vuosi ole toistaiseksi tuonut poikkeusta nykytilanteeseen.
Helmipöllöreviirit eri osissa Suomea 1.1.–16.3. vuosina 2007–2025
Helmipöllön kanta vaihtelee, ja huiput osuvat eri osiin Suomea
Helmipöllön kannanvaihteluihin vaikuttavat ennen kaikkea myyrähuiput, mutta laji on myös vähentynyt Suomessa suuresti esimerkiksi vanhojen metsien vähenemisen ja metsien pirstoutumisen myötä.
Tänä vuonna helmipöllöt vaikuttavat painottuneen Suomen eteläpuoliskoon, erityisesti keskiseen ja itäiseen Suomeen. Lapissa pöllöjen soidinaktiivisuus voi kuitenkin vielä kasvaa, joten tilanne maaliskuun puolivälissä todennäköisesti aliarvioi helmipöllöjen määrää siellä.
Vuonna 2024 helmipöllöt olivat lähes kateissa suuresta osasta Suomea, mutta pohjoisessa helmipöllövuosi oli aivan hyvä. Pohjoisessa helmipöllö ei ole myöskään vähentynyt niin selvästi kuin etelässä.
Vuonna 2009 koettiin toistaiseksi viimeisin helmipöllön huippuvuosi eteläisessä Suomessa. Tällöin helmipöllöjä oli pohjoisessa hyvin vähän.
Kuvien tiedot perustuvat Tiira-lintutietopalvelun havaintojen ruutuanalyysiin, jossa neliökilometrin suuruisista ruudusta on otettu huomioon vain se havainto ajanjaksolta 1.1.–16.3., jossa yksilömäärä on suurin. Näin on poistettu todennäköisesti samoja yksilöitä koskevat havainnot, mutta helmipöllön osalta yksilömäärä on ainakin huippuvuosina, jolloin reviirejä voi olla hyvinkin lähekkäin, lievä aliarvio.