Itäisiä uunilintuja nähtiin paljon syksyllä 2024
Kaukaa Uralin takaa saapuvat taiga- ja hippiäisuunilinnut ilahduttavat lintuharrastajia säännöllisesti syksyisin. Lajien runsaus kuitenkin vaihtelee syksyjen välillä suuresti.
Vielä 1900-luvun lopulla hippiäisuunilintu saattoi olla joinain vuosina taigauunilintua runsaampi, mutta molemmat lajit olivat silti varsin harvinaisia. Viimeistään 2010-luvulla taigauunilintuhavainnot runsastuivat Suomessa ja koko läntisessä Euroopassa niin, että lajia saattoi pitää jo tavallisena läpimuuttajana, mutta aivan viime vuosina on koettu myös huonompia syksyjä. Hippiäisuunilintu on sen sijaan monina 2000-luvun vuosina ollut suorastaan suurharvinaisuus.
Syksy 2024 oli hippiäisuunilinnulle erinomainen – selvästi toiseksi paras vuodesta 2007 alkavalla tarkastelujaksolla, vaikka ennätysvuodesta 2022 jäätiinkin kauas. Keskimääräiseen vuoteen verrattuna havaintoja tehtiin noin kolminkertaisesti.
Viimeaikaisista huippuvuosista huolimatta hippiäisuunilinnun kulta-ajat lienevät olleet viime vuosituhannella. Muun muassa silloisena ennätyssyksynä 1996 lajista tehtiin yli 120 havaintoa. Nykyisellä retkeily- ja havaintojen ilmoittamisaktiviteetilla määrä olisi luultavasti ollut moninkertainen.
Myös taigauunilintuja havaittiin syksyllä 2024 muutaman vuoden tauon jälkeen hyvin. Kolmen edellisen vuoden tasoon verrattuna niitä nähtiin yli kaksinkertaisesti. Tähänastiseen huippuvuoteen 2015 verrattuna yksilömäärä jäi kuitenkin noin puoleen.
Tänä syksynä taigauunilinnut saapuivat Suomeen ehkä aavistuksen tavanomaista myöhemmin – huippu osui nyt syyskuun lopulle, kun esimerkiksi 2015 eniten taigauunilintuja nähtiin kuun keskivaiheilla. Ehkä lämpimän syksyn myötä inoja riitti tänä vuonna myös pitkälle lokakuuhun.
Kuvaajissa esitetty yksilömäärä perustuu Tiira-lintutietopalvelun havaintojen ruutuanalyysiin, jossa neliökilometrin suuruisista ruudusta on otettu kultakin päivältä huomioon havainto, jossa yksilömäärä on suurin. Useana päivänä samalla paikalla havaittu lintu nostaa yksilömäärää todellista korkeammaksi, mutta vastaavasti määrä jää todellista pienemmäksi silloin, kun samalla neliökilometrin alueella on samoina päivinä havaittu yksilöitä eri paikoissa. Hippiäis- ja taigauunilinnulla kuvaajien yksilömäärä vastaa varsin hyvin todellista määrää.