Linnustonseurannat

Valtaosa valtakunnallisista seurantatutkimuksista, kuten talvilintu- ja linjalaskennat sekä mittavat lintuatlakset, perustuu harrastajien tuottamaan aineistoon. Seurantatutkimukset kertovat lintukantojen muutoksista. Tieto luo pohjan suojelutyölle. Suomessa linnustonseurantaa koordinoi Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa.

Vakioidut menetelmät

Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus on järjestänyt 1950-luvulta lähtien talvilintulaskentoja. Laskennassa kierretään vakioreitti kolmesti talvessa (marraskuussa, vuodenvaihteessa ja maaliskuussa), ja lasketaan kaikki havaitut linnut. Talvilintulaskennan ohella tietoja talvilinnuista kerätään ruokintapaikkatutkimuksessa, jossa seurataan ja lasketaan lintulaudan ruokavieraita.

Vesilintulaskennoissa selvitetään tietyn lintujärven tai muun vesialueen pesivää vesilintukantaa. Laskenta tehdään silloin, kun vesilintupari vielä “seurustelee” – myöhemmin koiraat kaikkoavat omille teilleen ja naaraatkin viettävät piilottelevaa elämää ruovikon kätköissä. Toukokuun alussa lasketaan sinisorsat, telkät, jouhisorsat, tavit ja punasotkat ja kuun lopussa lapasorsat, heinätavit, haapanat ja tukkasotkat. Saaristossa suoritetaan hieman samankaltaisia saaristolintulaskentoja.

Vakiolinjalaskennassa lasketaan suorakaiteen muotoiselta reitiltä kaikki linnut. Sama reitti pyritään laskemaan vuodesta toiseen. Linjalaskennan avulla voidaan arvioida lintujen runsauksia suurilla alueilla ja seurata lintukantojen muutoksia. Linjalaskenta-aika on Etelä-Suomessa 1.–20.6. ja Pohjois-Suomessa 10.–30.6. Laskenta aloitetaan aamulla varhain auringon noustessa ja lopetetaan lintujen vaietessa aamukahdeksan maissa.

Kartoituslaskenta on huomattavasti työläämpi menetelmä. Siinä kartalle rajatulle alueelle merkitään kaikki löydetyt reviirit. Tuloksena on hieno kartta ja paljon pähkäilyä. Pistelaskennassa kirjataan tietystä paikasta, esimerkiksi lintutornista, havaitut lajit. Useammasta samalle reitille suunnitellusta pistelaskentapaikasta muodostuu toistettava pistelaskentareitti.

Lintuatlas-selvityksissä maa on jaettu 10 x 10 kilometrin ruutuihin, joista jokaisella on pyritty retkeilemään ja selvittämään pesimälajistoa. Lintuatlastutkimus on järjestetty jo kolmasti, lähes täysin harrastajavoimin.

BirdLifen omat seurannat

BirdLife Suomen järjestämät Pihabongaus– ja Pönttöbongaus-tapahtumat ovat kaikille avoimia valtakunnallisia tempauksia, jotka tukevat myös tieteellistä tutkimusta.

IBA-laskennat eli Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta on BirdLifen tärkeätä linnustonsuojelutyötä. Laskentakohteet ovat hyvin erilaisia saaristosta Lappiin, ja laskentamenetelmät vaihtelevat kohteen mukaan. Kysy lisää BirdLifen toimistolta.

Pieniä tutkimuksia voi tehdä omaksi ilokseenkin. Oma tutkimus voi olla yksinkertainen ja rajoittua kotipihan lintuihin. Tutkimusmenetelmät käyvät tutuiksi, ja samalla oma tietämys linnuista syvenee. Jo pelkästään lintujen puuhien seurailu on eräänlaista käyttäytymistutkimusta. Ilmoittamalla havaintonsa Tiira-lintutietopalveluun on jo mukana linnustotutkimuksissa.