Muutonseuranta

Muutonseurannan tai muutontarkkailun eli staijauksen ideana on havainnoida muuttavia lintuja. Hyviä paikkoja ovat niemennokat ja korkeat kalliot varsinkin rannikoilla. Linnut seurailevat usein rannikkolinjaa. Sisämaassa vesistöt tai harju- ja peltoketjutkin toimivat muuttolintujen väylinä. Hyviä paikkoja ovat muun muassa Porkkalan kärki ja Hankoniemi, loppukeväästä Itäisen Suomenlahden saaret ovat upeita paikkoja arktisen muuton eli arktikan seurantaan.

Muutontarkkailupaikalle kannattaa hankkiutua jo hieman ennen auringonnousua. Pikkulinnut matkaavat usein aamutuimaan, mutta suuremmat linnut, kuten kurjet ja petolinnut, vasta päivällä nousevien ilmavirtauksien syntyessä.

Muuttoa tarkkaillessa selataan kiikarilla taivaanrantaa. Välillä kannattaa myös nostaa näkymä ylös horisontista. Varsinkin petolinnut saattavat kaarrella korkeallakin. Yläpuolella lentävät petolinnut huomaa parhaiten paljain silmin. Kun taivaanrannasta löytyy kiinnostava piste, se määritetään usein kaukoputkella. Havaitut linnut kirjataan muistiin.

Silmin ja korvin

Pikkulintumuuttoa voi kiikarin lisäksi seurata silmin ja korvin. Usein yli lentävien lintujen määrä on helpompi arvioida paljain silmin, ja lentoäänten perusteella tunnistetaan laji. Pikkulintujen tunnistaminen muutolla perustuukin usein äänten hallintaan. Tavallisimpia muuttotaivaan ääniä ovat peipon “jyb-jyb”, niittykirvisen “ist-ist”, västäräkin “tsilip” ja metsäkirvisen siraus “bsri”.

Yömuuton kuuntelu on jännää puuhaa. Suurin osa pikkulinnuista muuttaa öisin. Tyypillisiä yötaivaan ääniä ovat punakylkirastaan venähtävä siraus “sriii”, muiden rastaiden äänet sekä punarinnan hento, lyhyt “strik”. Taivaalta saattaa kiiriä paljon selkeiden päivämuuttajienkin ääniä, kuten kurkien töräytyksiä ja joutsenten joikua. Arktiset hanhet tapaavat joinain syksyinä vyöryä yön selässä Etelä-Suomen yli. Kuullut yömuuttajat lasketaan joko äänten tai parvien määränä. Vesi- ja rantalinnuista pyritään yleensä merkitsemään parvien määrä, varpuslinnuista taas äänten määrä.

Muutontarkkailulla on pitkät perinteet Suomessa, ja eräiltä paikoilta on useamman vuosikymmenen katkeamattomia havaintosarjoja. Pitkän aikavälin muutokset muuttolintujen määrissä kertovat muutoksista lintujen ympäristössä – meillä ja muualla.