Suomesta tunnistettu yhdeksän uutta IBA-aluetta

BirdLife International on syksyllä 2024 vahvistanut Suomesta yhdeksän uutta kansainvälisesti tärkeää lintualuetta eli IBA-aluetta (Important Bird and Biodiversity Area) ja merkittävän laajennuksen kahteen jo aiemmin IBA-alueeksi nimettyyn kohteeseen.

Uusiksi tärkeiksi lintualueiksi on viime vuosina toteutetussa Suomen IBA-alueverkoston päivityksessä tunnistettu erityisesti merkittävimpiä muuttolintujen kerääntymäalueita. Lisäksi muutamien aiemmin huonosti tunnettujen pesimäalueiden on todettu täyttävän IBA-kriteerit.

Päivityksessä on lisäksi tunnistettu pieniä muutostarpeita joihinkin aiemmin nimettyihin IBA-alueisiin. Nämä muutokset odottavat vielä kansainvälistä vahvistusta.

Uusien ja laajennettujen IBA-alueiden rajaukset paikkatietona (shp, zip-tiedosto)

 

Suomen uudet IBA-alueet

Ahtialanjärvi

Lintuharrastajien vapaaehtoistyönä tekemistä kunnostuksista suuresti hyötynyt Ahtialanjärvi on Suomen tärkeimpiä maailmanlaajuisesti uhanalaisen punasotkan ja Euroopassa suuresti taantuneen, Suomessa vaarantuneeksi luokitellun naurulokin pesimäpaikkoja. Alueella on suuri merkitys myös muutonaikaisena levähdysalueena useille kahlaaja- ja vesilintulajeille. Ahtialanjärvi on aiemmin tunnistettu maakunnallistesti tärkeäksi lintualueeksi (MAALI-alueeksi) Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksessä sekä osaksi Suomen kansallisesti tärkeäksi lintualueeksi (FINIBA-alueeksi) nimettyä Etelä-Pirkanmaan lintuvedet -kokonaisuutta. IBA-alueen rajaus on pääsääntöisesti MAALI-rajauksen mukainen.

IBA-kriteerilajit: naurulokki, punasotka

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Ahvenanmaan eteläinen rannikko

Ilmaston lämpenemisen myötä vesilintujen talvehtimisalueet ovat siirtyneet Itämerellä kohti pohjoista. Ahvenanmaan rannikolla talvehtii nykyisin varsinkin leutoina talvina merkittävä osa esimerkiksi tukkasotkan ja uivelon populaatioista, ja runsaasti myös muun muassa isokoskeloita ja telkkiä. Talvien leudontuessa alueen merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään lähivuosina. Alueen tärkeyttä ei ole aiemmin tunnistettu kansallisissa tai maakunnallisissa hankkeissa.

IBA-kriteerilajit: tukkasotka, uivelo

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Elimäenjärvi

Säännöllisesti tulviva Elimäenjärven alue Kymenlaaksossa on ollut viime vuosikymmenen aikana yksi Suomen tärkeimmistä arktisten hanhien levähdysalueista. Alue on ollut muuttoaikaan myös sisämaan tärkeimpiä levähdysalueita monille kahlaajalajeille. Elimäenjärvi on aiemmin tunnistettu MAALI-alueeksi Kymenlaakson Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksessä.

IBA-kriteerilajit: valkoposkihanhi, tundrametsähanhi

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Kantele-Ruha-Kurunkulma

Kahden BirdLifen paikallisyhdistyksen alueelle sijoittuva, lintuharrastajien hyvin tuntema ja paljon retkeilty alue Porvoonjoen varrella kerää keväin syksyin kansainvälisesti merkittäviä määriä muuttavia hanhia, mutta niiden ohella myös muita vesilintuja, kahlaajia ja petolintuja. Alue on aiemmin tunnistettu MAALI-alueeksi sekä Päijät-Hämeen että Porvoon seudun lintuyhdistysten selvityksissä, ja IBA-rajaus noudattelee pääsänntöisesti yhdistysten MAALI-rajauksia. Alue on myös osa Kanteleen-Ruhan FINIBA-aluetta.

IBA-kriteerilajit: valkoposkihanhi, tundrametsähanhi

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Konnunsuo

Kaakkois-Suomessa sijaitseva Konnunsuo koostuu niin laajoista peltoaukeista, pienistä kosteikoista, kuin entisistä turvetuotantoalueistakin. Alueella levähtää säännöllisesti IBA-kriteerit ylittäviä määriä hanhia, mutta alue on erityisen merkittävä myös monen Suomessa ja myös kansainvälisesti uhanalaisen lintulajin pesimäalueena. Aiemmissa selvityksissä Konnunsuo on tunnistettu FINIBA-alueeksi sekä MAALI-alueeksi Etelä-Karjalan Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksessä. IBA-alueen rajaus noudattelee pääsääntöisesti MAALI-rajausta.

IBA-kriteerilajit: valkoposkihanhi, tundametsähanhi, Suomessa uhanalainen pesimälaji

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Närpiön-Korsnäsin matalikot

Vasta hiljattain linnustolliselta merkitykseltään poikkeukselliseksi tunnistettu kohde pohjoisella Selkämerellä on erityisen tärkeä merisorsien kerääntymäalue. Alueella ruokailee keväisin säännöllisesti kansainvälisesti merkittäviä määriä mustalintuja ja pilkkasiipiä. Alue on aiemmin tunnistettu MAALI-alueeksi Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksessä, ja IBA-rajaus on MAALI-rajauksen mukainen.

IBA-kriteerilajit: mustalintu, pilkkasiipi

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Pohjoinen Kaldoaivin erämaa

Aiemmin huonosti tunnettu ja edelleen varsin vähän retkeilty Kaldoaivi on Suomen tärkeimpiä pesimäalueita monille arktisille kahlaajille ja varpuslinnuille. Laajasta erämaasta on rajaukseen sisällytetty vain pohjoiset, vähäpuustoiset ja puuttomat osat. Alue on osa FINIBA-alueeksi aiemmin nimettyä kohdetta.

IBA-kriteerilajit: riekko, piekana, tunturihaukka, tylli, suosirri, jänkäkurppa, mustaviklo, vesipääsky, sinirinta, lapinsirkku (lista täydentyy vielä verkoston kokonaistarkastelun myötä)

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Pyhäjärven kosteikot ja pellot

Kouvolan pohjoispuolella sijaitsevan Pyhäjärven ympäristö houkuttelee syksyin isoa osaa arktisen hanhien pääjoukosta. Rajaus sisältää myös Pyhäjärven lahtia, mitkä ovat viime vuosiin asti olleet Suomen tärkeimpiä punasotkan kerääntymäalueita. IBA-aluerajaus noudattelee Kymenlaakson Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksessä MAALI-alueiksi tunnistettujen kohteiden rajoja.

IBA-kriteerilajit: valkoposkihanhi, tundrametsähanhi, punasotka

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Sjölax

Kemiönsaarella sijaitseva Sjölaxin alue on tunnettu esimerkiksi merihanhien syyskesän tärkeänä kerääntymisalueena, mutta alueelle kertyy säännöllisesti myös  paljon muita vesi-, lokki- ja kahlaaajalintuja. Sjölax on aiemmin tunnistettu MAALI-alueeksi Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksessä, ja IBA-rajaus noudattelee pääsääntöisesti MAALI-rajausta.

IBA-kriteerilajit: merihanhi, punasotka, räyskä

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Merkittävästi laajennettuja ja käytännössä uusia IBA-alueita

Pohjoisen Ahvenanmaan saaristo

Aiemmin IBA-rajaus on kattanut vain pienen Mulklobbin alueen. Ahvenanmaan pohjoispuolella sijaitsevat kuitenkin monet ruokkilintujen ja myös selkälokin tärkeimmät pesimäkoloniat, ja IBA-rajausta on laajennettu kattamaan myös nämä alueet. Aiemmissa kansallisissa tai maakunnallisissa hankkeissa koko pohjoisen saariston merkitystä ei ole tunnistettu.

IBA-kriteerilajit: selkälokki, ruokki, riskilä

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

Pöyrisjärven erämaa

Aiemmin IBA-rajaus on kattanut vain suppean Pöyrisvuoman alueen. Linjalaskentojen perusteella arktisten kahlaajien ja varpuslintujen pesimätiheydet ovat kuitenkin koko Pöyrisjärven alueella poikkeuksellisen korkeat, ja rajausta on laajennettu kattamaan koko erämaa-alue. Pöyrisjärven erämaa on osa hyvin laajaa Lemmenjoen alue -FINIBA-aluetta.

IBA-kriteerilajit: sinisuohaukka, muuttohaukka, tylli, punakuiri, lapinsirri, taivaanvuohi, jänkäkurppa, vesipääsky, mustaviklo, sinirinta, keltavästäräkki, lapinsirkku (lista täydentyy vielä verkoston kokonaistarkastelun myötä)

Kartta ja lisätietoja alueesta

 

IBA-päivityksen perusteet

Taustalla lintujen esiintymisen muutos

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet eli IBA-alueet (Important Bird and Biodiversity Areas) on nimetty pääosin viime vuosituhannen lopulla. IBA-verkostoa täydennettiin vuonna 2016 avomeren alueilla, joita ei ollut ensimmäisessä arviossa tarkasteltu.

Linnusto on muuttunut reilussa kahdessa vuosikymmenessä paljon. Muuttavien lintujen esiintymiskuva Suomessa on nykyisin kovin erilainen: esimerkiksi monien hanhilajien ja kurjen määrät Suomessa kevät- ja syysmuuton aikaan ovat kasvaneet valtavasti. Talvien leudontuminen on muuttanut vesilintujen talvehtimisalueita niin, että Suomessa talvehtii nykyisin kansainvälisesti merkittäviä määriä muun muassa tukkasotkia. Monen pesimälajin, jonka Euroopan tai EU:n kannasta suuri osa pesii Suomessa, levinneisyysalue on vetäytynyt nopeasti pohjoiseen päin, joten useat pohjoisimman Lapin alueet ovat kahlaajille ja joillekin varpuslinnuille kansainvälisesti entistäkin tärkeämpiä.

IBA-alueiden valintaperusteisiin vaikuttaa erityisesti myös se, että lajien kannan tila on muuttunut niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Esimerkiksi punasotka on nyt kansainvälisesti uhanalainen laji, ja naurulokki Euroopassa voimakkasti taantuva. Viime vuosituhannen lopulla IBA-alueita nimettiin muun muassa silloin uhanalaisille merikotkalle ja ruisrääkälle. Myös IBA-kelpoisuuden määrittelyssä keskeiset lajien maailmankannat tai eliömaantieteelliset populaatiot ovat voineet joko kasvaa tai pienentyä suurestikin – esimerkkinä vaikkapa kurjen kannan kasvu tai Itämeren haahkapopulaation pieneneminen.

 

Suuria lintumääriä tai tärkeä pesimäalue

Uusien IBA-alueiden valinnassa on käytetty erityisesti seuraavia kriteerejä:

1. Lajin maailman kannasta tai eliömaantieteellisestä populaatiosta vähintään 1 prosentti esiintyy säännöllisesti alueella. Kriteeri toteutuu etenkin monien hanhilajien osalta Suomessa nykyisin monin paikoin. Valinta on kuitenkin tehty tiukoin perustein, eli on valittu vain ehdottomasti parhaimmat kohteet joilla esiintyy useita lajeja IBA-kriteerit ylittävin määrin. Lisäksi on edellytetty alueella olevan merkitystä muullekin linnustolle kuten esimerkiksi maatalousympäristön pesimälinnuille tai levähtäville sorsille ja kahlaajille.
2. Laji on kansainvälisesti uhanalainen. Tällä perusteella esimerkiksi Suomessa äärimmäisen uhanalaisen punasotkan tärkeimmät esiintymisalueet niin pesimä- kuin muuttoaikaankin voidaan nimetä IBA-alueiksi. Vain yhden uhanalaisen lajin perusteella kohteita ei ole kuitenkaan nimetty, vaan IBA-kelpoisuuden on täytyttävä useiden lajien osalta.
3. Laji on Euroopassa uhanalainen, vähenevä tai sen populaatio on historiallisesti suuresti pienentynyt, tai sen levinneisyys keskittyy Eurooppaan. Suomen on oltava lajille tärkeä pesimäalue, ja alueella on pesittävä merkittävä osa Suomen kannasta. Etenkin monet Itämeren saariston tai Pohjois-Lapin alueet täyttävät tällä perusteella kansainvälisesti tärkeän lintualueen kriteerit.

 

Lintuharrastajien havainnot ja MAALI-hankkeet tärkeimpänä apuna

IBA-valinnan perusteena olevat linnustotiedot pohjautuvat Tiira-lintutietopalveluun vuosina 2012–2023 ilmoitettuihin lintuhavaintoihin, BirdLifen ja Metsähallituksen yhteistyössä toteuttamiin suojelualueiden linjalaskentoihin, Suomen ympäristökeskuksen laskentoihin sekä paikallisten lintuyhdistysten tai alueet muuten perinpohjaisesti tuntevien asiantuntijoiden arvioihin. IBA-alueiden tunnistamisessa kullanarvioisia ovat olleet erityisesti Maakunnallisesti tärkeät lintualueet -hankkeissa kerätyt lintutiedot ja niiden pohjalta tehdyt aluerajaukset, joita on pääsääntöisesti noudatettu IBA-rajauksissa.

 

Muutoksia tulossa myös nykyisiin IBA-alueisiin

Suomen IBA-verkoston päivityksessä on tarkasteltu myös nykyisten IBA-alueiden kelpoisuutta. Päivityksen tuloksena alueiden kriteerilajisto muuttuu, monien alueiden rajauksia tarkennetaan ja muutamat alueet menettävät IBA-statuksensa joko välittömästi tai siinä tapauksessa, ettei niiden tilaa pystytä parantamaan. Kerran tärkeäksi todetun alueen statusta ei ole aiheellista muuttaa, jos lintuarvot ovat palautettavissa esimerkiksi ennallistamisella, mutta peruuttamattomasti tuhoutuneet tai alueet, joiden valintaperusteet eivät enää vastaa nykypäivän linnustoa, tullaan poistamaan Suomen IBA-verkostosta. Muutokset nykyisiin IBA-alueisiin julkaistaan, kun BirdLife International on ne vahvistanut.