Isokoskelo
Isokoskelo on Suomessa silmälläpidettävä.
Isokoskeloita pesii erityisesti karuhkoissa kirkkaissa vesissä aina ulkosaaristosta Lapin perukoille saakka. Se on yleisin Järvi-Suomessa ja saaristossa, mutta esimerkiksi Pohjanmaan sisämaassa hyvin harvinainen. Isokoskelo pesii suojaisissa paikoissa, esimerkiksi rannoilla sijaitsevissa rakennelmissa ja puunkoloissa. Suuri osa kannasta pesii ihmisen isokoskeloa ja telkkää varten rannoille ripustamissa pöntöissä. Muuttoaikoina linnut kerääntyvät parhaimmillaan jopa tuhansien yksilöiden parviksi.
Isokoskelo on vähentynyt erityisesti rannikkoalueilla ja Pohjois-Suomessa. Vähenemisen taustalla lienee useita syitä, mutta esimerkiksi lajille sopivien pönttöjen määrä on todennäköisesti vähentynyt, kun vanhojen pönttöjen tilalle ei ole ripustettu riittävästi uusia. Pöntötyksen erityisestä merkityksestä Liettua on tuore esimerkki. Siellä on viime vuosina paikoin ripustettu erityiskampanjana isokoskelon pönttöjä, mikä on kasvattanut kantaa.
Suomessa 30 prosenttia Euroopan kannasta
Muutaman vuoden takaisen arvion mukaan Suomessa pesii noin 20 000–30 000 isokoskeloparia. Suomella on lajista erityisvastuu EU:ssa, sillä peräti 35 prosenttia EU-maissa pesivistä isokoskeloista pesii Suomessa (Euroopan isokoskeloista noin 30 %).
Suomessa talvehtivien isokoskeloiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut. Talvehtiminen keskittyy rannikolle, Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Talvimäärien kasvu on ilmastonmuutoksen seurausta. Karaistunut isokoskelo pärjää, kunhan vedet ovat jääpeitteestä vapaat.
Lisätietoja: