Kuhankeittäjä vähenee voimakkaasti

Kuhankeittäjä on Suomessa erittäin uhanalainen. Se on tällä hetkellä voimakkaimmin väheneviä lintulajeja Suomessa. BirdLifen jäsenyhdistysten kokoaman havaintoaineiston perusteella vuotuisten tiedossa olevien kuhankeittäjäreviirien määrä on laskenut neljästäsadasta jopa alle sataan vain 15 vuodessa. Puolessatoista vuosikymmenessä on siis hävinnyt yli 75 % Suomessa pesivistä kuhankeittäjistä.

Kuhankeittäjä on levinneisyydeltään eteläinen laji, jonka levinneisyyden on mallinnettu laajenevan kohti pohjoista ilmaston lämpenemisen myötä. Kuhankeittäjän pitäisi Suomessa siis runsastua ja lajin levinneisyysalueen laajentua. Tilanne on kuitenkin päinvastainen: levinneisyysalue pienenee ja laji vähenee.

Lajin esiintyminen keskittyy rantojen lehtimetsiin, erityisesti valoisiin varttuneisiin koivikoihin, joista sen paljastaa lajin luonteenomainen ”kuha kiehuu” -vihellys. Kottaraisen kokoinen keltamusta kuhankeittäjä on elintavoiltaan arka ja piilotteleva, ja sitä on vaikea nähdä. Linnut viihtyvät lehtipuiden latvustossa lehvästön suojissa ja välttelevät ihmisiä.

Kuhankeittäjän levinneisyys on perinteisesti keskittynyt Järvi-Suomeen: itäiseen Hämeeseen, Etelä-Savoon, Kymenlaaksoon sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalaan. Esiintymisalue on muuttunut viime vuosina hyvin laikuttaiseksi.

Havaittujen kuhankeittäjäreviirien määrä Suomessa 2007–2022. Reviirimäärä perustuu alueellisten lintuyhdistysten asiantuntijoiden Tiira-lintutietopalvelun havaintoaineistosta tekemiin tulkintoihin.

Kuhankeittäjän romahdusmainen väheneminen on eurooppalaisittain varsin suomalainen ilmiö. Esimerkiksi Virossa, missä laji on selvästi runsaampi kuin Suomessa, kuhankeittäjäkanta on pysynyt vakaana.

Kuhankeittäjää ei tutkita Suomessa, minkä takia varmaa syytä lajin vähenemiselle ei tiedetä. Koska laji on vähentynyt erityisesti Suomessa, on todennäköistä, että vähenemisen syy on Suomessa, eikä esimerkiksi Afrikassa sijaitsevilla talvehtimisalueilla.

Suomen ensimmäisen lintuatlaksen tulokset julkaisseessa Suomen lintuatlas -kirjassa (1983) kuhankeittäjätekstin kirjoittanut arvostettu ornitologi Ilkka Stén totesi kuhankeittäjästä, että ”Lehtevien rantametsien säilyminen suurten selkävesien tuntumassa on sen menestyksen salaisuus”. Lajin esiintymisalueilla havainnoivat lintuharrastajat liittävätkin yleisesti kuhankeittäjän vähenemisen lajille tärkeiden rantalehtimetsien vähenemiseen – monella perinteisellä reviirillä ei ole enää sopivaa pesimämetsää. Niitä häviää hakkuissa ja rantarakentamisen seurauksena – arkana lintuna kuhankeittäjä ei mökkien pihapiirissä viihdy. Rantalehtimetsien hakkuiden lisääntyminen on potentiaalinen pääsyy kuhankeittäjän vähenemiselle. Sopivan elinympäristön määrän muutoksista ei ole kuitenkaan käytettävissä tilastoja.

Tarvitaan tutkimusta siitä, missä määrin tämän vuosituhannen lajin suosimat valoisat varttuneet rantalehtimetsät ovat vähentyneet. Samoin tarvitaan suojelutoimia, jotta kuhankeittäjä säilyy Suomen pesimälinnussa ja palaa seuraavissa uhanalaisuustarkasteluissa takaisin elinvoimaisten lajien joukkoon.

Tiira-lintutietopalvelun kuhankeittäjähavainnot vuosina 2007–2009 ja 2020–2022 sadan neliökilometrin ruutuina. Ruutu on sitä keltaisempi, mitä useampana vuonna ruudusta on tehty havainto kuhankeittäjästä. Lajin levinneisyysalue on supistunut huomattavasti reilussa vuosikymmenessä.