Punasotka – vuoden lintu 2018

BirdLife Suomen vuoden lintu oli vuonna 2018 erittäin uhanalainen punasotka. Punasotka on yksi nopeimmin vähentyneitä lintulajeja Suomessa viime vuosikymmenten aikana: vielä vuonna 2000 laji luokiteltiin elinvoimaiseksi, vuonna 2010 vaarantuneeksi ja tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa jo erittäin uhanalaiseksi.

Vuoden lintu -hankkeen tavoite vuonna 2018 oli arvioida Suomen punasotkakannan nykytila. Punasotkalaskennoista vastasivat BirdLife Suomen alueelliset jäsenyhdistykset. Punasotkan viimeaikaista vähenemistä tarkasteltiin myös Tiira-lintutietopalveluun ilmoitettujen toukokuisten havaintojen perusteella. Tarkasteluyksikkönä käytettiin havaittua maksimimäärää 5 x 5 kilometrin kokoisilla ruuduilla vuosina 2006–2017. Vuotta 2018 ei otettu mukaan, koska tehostetun kartoituksen takia se ei ole vertailukelpoinen.

Tulokset

Pesimäkanta

Laskenta-aikaan Suomessa havaittiin yhteensä 360 pesiväksi tulkittua punasotkaparia. Alueellisten kannanarvioiden perusteella punasotkan minimikannaksi saadaan 459 paria ja maksimikannaksi 725 paria. Punasotkan nykykanta on tulosten perusteella painottunut Lounais-Suomeen: Varsinais-Suomen kannaksi arvioidaan 120–160 paria ja Satakunnan nykykannaksi 70–75 paria. Myös Pirkanmaalla (55–60 paria) ja Päijät-Hämeessä (44–120 paria) punasotka on vielä paikoin runsas. Useimmat havaintosarjat hyvin tutkituilta punasotkakohteilta kertovat jopa yli 90 prosentin suuruisesta vähenemisestä lajin huippuvuosiin verrattuna sekä vähintään kannan puolittumisesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös valtakunnallisten vesilintulaskentojen tulokset tukevat käsitystä vähenemisen suuruusluokasta.

Punasotkan viimeaikainen taantuminen Tiira-aineiston valossa

Tiiraan ilmoitetut punasotkien maksimimäärät ovat 5 x 5 kilometrin ruuduissa pudonneet vuosien 2006–2007 yli 1400 yksilöstä vuosien 2016–2017 noin 650 yksilöön. Tiira-aineiston perusteella punasotkakanta vahvistui tilapäisesti vuosina 2012–2013, jonka jälkeen on seurannut jälleen hyvin jyrkkä väheneminen. Tiira-aineiston mukaan punasotka on vähentynyt vähintään 50 prosenttia vuosien 2006–2017 välisenä aikana.

Kevät- ja syyskerääntymien muutokset

Punasotkan väheneminen näyttäytyy selvästi myös muuton ja sulkimisen aikaisten kerääntymien pienenemisenä. Esimerkiksi Uudellamaalla nähtiin 1970- ja 1980-luvuilla 200–500 yksilön kerääntymiä useissa paikoissa, mutta 1990-luvulta on ilmoitettu vain yksi yli 200 yksilön kerääntymä ja vuonna 2018 havaittiin merkittäviä kerääntymiä vain Suomenojan pesimäpaikalla, missä enimmillään nähtiin 55 yksilöä. Kouvolan Pyhäjärvellä kevätkerääntymät ovat 2000-luvulla hiipuneet vuoden 2004 320 yksilöstä vuoden 2018 78 yksilöön. Kangasalan Kirkkojärvellä kevätmaksimit olivat 1970-luvulla noin 200 yksilöä ja huippuna vuoden 1974 390 lintua; 2000-luvulla on taannuttu keskimäärin noin 50 yksilöön (Kosonen ym. 2016) ja vuonna 2018 paikalta ilmoitettiin enimmillään viisi yksilöä.

Punasotkakoiraiden alkukesän sulkimisparvia on havainnoitu erityisesti Kemiönsaaren Sjölaxissa, missä vielä vuonna 1995 havaittiin noin 300 koirasta mutta 2000-luvun keskiarvo on ollut vain noin 50 koirasta.

Syksyllä levähtävien punasotkien viime vuosituhannella ilmoitetut määrät tuntuvat nykyaikaan verraten uskomattomilta. Uudenkaupungin Lautvedellä on syksyllä 1989 havaittu peräti 2000 punasotkan kerääntymä ja Kangasalan Kirkkojärven huippulukemia edustavat 410 yksilöä vuonna 1980 ja 269 yksilöä vielä vuonna 2002. Vuonna 2018 havaittiin syysmuuton aikaan Ahvenanmaan Saltviksfjärdenillä enimmillään 120 yksilöä, muualla syyskerääntymät jäivät korkeintaan 30 yksilöön.

Punasotkan vähenemisen syyt

Punasotkan vähenemisen syyt ovat ilmeisen moninaiset. Keski- ja Itä-Euroopassa, missä suuri osa kannasta pesii keinotekoisilla habitaateilla, väheneminen yhdistetään muun muassa kalanviljelyn vähenemiseen ja toisaalta tehostumiseen. Vesistöjen liiallinen rehevöityminen, erityisesti maatalouden ravinnekuormituksen takia, mainitaan kuitenkin vähenemisen todennäköisimpänä syynä useimmissa Euroopan maissa.

Särkikalojen vaikutus vesilintujen vähenemiseen on tuotu esiin lukuisissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Särkikalavaltaisissa järvissä vesilintujen kokonaisbiomassa on pieni eikä kasva esimerkiksi järven ravinteisuuden lisääntyessä. Särkikalojen runsaus pienentää veden näkösyvyyttä ja vesilinnuille tärkeiden ravintokohteiden, eläinplanktonin ja uposkasvien määrää. Monille hyville lintukosteikoille ovat tyypillisiä kalaston tasapainoisuuden ohella talvisen happikadon aiheuttamat kalakuolemat. Talvien leudontuminen on saattanut vähentää talviaikaisten happikatojen esiintymistä Suomen lintuvesillä, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa vesilintujen taantumiseen.

Naurulokkikoloniat tarjoavat suojaa monille vesilinnuille, koska lokit puolustavat pesäpaikkojaan tehokkaasti saalistajia vastaan. Sotkat pesivät mielellään naurulokkikolonian suojissa, vaikka poikueet viedään usein yhdyskunnan ulkopuolelle. Naurulokkikolonioiden kokojen vaihtelun on osoitettu olevan yhteydessä monien vesilintulajien kannankehitykseen ja erityisesti Suomessa uhanalaisten vesilintujen taantumiseen. Naurulokkikanta on Suomessa jatkuvasti pienentynyt

Saalistuspaineen arvioidaan Euroopan kosteikoilla yleisesti lisääntyneen. Vieraspetojen, kuten minkin ja supikoiran, oletetaan vaikuttaneen punasotkan vähenemiseen useissa Euroopan maissa. Tutkimustieto eri saalistajien suhteellisesta vaikutuksesta on kuitenkin edelleen puutteellista.

Punasotka kuuluu edelleen metsästettäviin lintulajeihin suuressa osassa Eurooppaa. Suomessa punasotkan metsästys kiellettiin kolmen vuoden ajaksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella vuonna 2018.

Kunnostustoimet auttavat punasotkaa

Suomessa tehdyt lintuvesien kunnostustoimet ovat säännöllisesti johtaneet punasotkan, kuin myös muiden uhanalaisten vesilintujen, määrien selvään lisääntymiseen. Onnistuneista kunnostushankkeista voi mainita esimerkiksi Parikkalan Siikalahden kesävedenpinnan noston 1990-luvulla ja avovesialueiden lisäyksen 2000-luvulla, Euran Koskeljärven pinnan noston 1990-luvulla, Laukaan Lapinjärven pohjapadon rakentamisen 2000-luvulla sekä Kokemäen Puurijärven kunnostustoimet 2010-luvulla.

Lue tarkempi raportti punasotkavuoden tuloksista vuoden 2018 Linnut-vuosikirjasta!

BirdLifen julkilausuma punasotkan rauhoittamisesta