Lintulaskijat kokoontuivat Mikkelissä 11.–12.3.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen järjestämään neljänteen laskijatapaamiseen osallistui 25 henkilöä. Kokouspaikkana toimi hotelli Vaakuna Mikkelissä. Viikonloppuna kuultiin monipuolisia esityksiä laskentojen merkityksestä linnustonsuojelussa ja tieteessä niin paikallisyhdistystasolla kuin kansallisesti ja kansainvälisesti. Lisäksi käytiin vilkasta keskustelua laskentamenetelmistä ja -kokemuksista.
Laskijatapaaminen tarjosi uutta tietoa laskentojen suorittamisesta sekä aloitteleville että kokeneille laskijoille. Lauantai aloitettiin talvi- ja vesilintulaskentojen perusteiden läpikäynnillä. Esa-Matti Lampinen Etelä-Savon lintuharrastajista Orioluksesta kertoi laskentakokemuksia aloittelevan laskijan näkökulmasta. “Laskennat auttavat hahmottamaan linnuston runsaussuhteita huomattavasti niin sanottua tavallista linturetkeilyä paremmin”, summaa Lampinen ensimmäisten laskentojen jälkeisiä tunnelmiaan. Heikki-Pekka Innala Valkeakosken lintuharrastajista piti perusteellisen esityksen linjalaskentojen etukäteissuunnittelusta. Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta opasti laskijoita turvallisuusnäkökohdissa erämaissa ja soilla liikuttaessa.
Tulevana kesänä linnustonseurantaa tehdään monipuolisesti eri puolilla Suomea. Ina Tirri Luomuksesta kertoi, että vakiolinjalaskijoiden toivotaan suuntaavan erityisesti linjoille, joita ei ole toistettu vuoden 2012 jälkeen tai jotka on laskettu vain kerran tai kahdesti. Myös suo- ja tunturiympäristöissä sijaitsevien linjojen laskeminen on ensi kesän prioriteetti. Vesilintulaskentapisteitä toivotaan perustettavan lisää: vesilintulaskenta on helppo seurantamuoto, mutta monilla runsasvesistöisilläkin seuduilla aktiivisia laskentapisteitä on vain muutamia. Luomuksen uusi havaintojärjestelmä tulee helpottamaan laskentatulosten ilmoittamista: Päivi Sirkiä kertoi, että vakiolinjalaskentojen uusi ilmoituslomake otetaan koekäyttöön kevään aikana.
Markku Mikkola-Roos kertoi, mihin laskentatuloksia käytetään ympäristöhallinnossa. Tulevan kesän laskennoilla on suuri merkitys esimerkiksi lintujen uhanalaisarvioinnissa ja lintudirektiivin raportoinnissa. Päivi Sirkiä esitteli ajankohtaisia Luomuksen seuranta-aineistoihin perustuvia tutkimustuloksia ja Tero Toivanen BirdLifesta kertoi linnuston muutoksista Suomen kansainvälisesti tärkeillä lintualueilla.
Ari Rajasärkkä Metsähallituksesta kertoi suojelualueiden linjalaskennoista käyttäen esimerkkinään tulevaa Hossan kansallispuistoa ja hemmotteli kuulijoita henkeäsalpaavilla maisemakuvilla sekä vauhdikkailla laskentakertomuksillaan. Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen Jari Kontiokorven monipuolinen kuva- ja videoesitys vei puolestaan yleisön eksoottisiin tunnelmiin Venäjän atlasretkelle.
Mielenkiintoisia esityksiä kuultiin myös alueellisista seurantatuloksista. Kokouksen puheenjohtaja Esko Gustafsson esitteli lintulajien kannanarvioita ja kannanmuutoksia Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen alueella. Ostrobothnia Australiksen Ralf Wistbacka kertoi Valassaarten ja Luodon saariston saaristolintulaskennoista. Pilkkasiiven hälyttävän heikko pesimätulos saattaa olla yhteydessä alueen runsaisiin pienpetokantoihin. Tulevana kesänä Valassaarilla kokeillaan Norjan positiivisten kokemusten perusteella, suojaavatko pesälaatikot haahkaa merikotkan saalistukselta. Luodossa saaristolintukantojen kehitys näyttäisi hieman valoisammalta ja vuosia jatkunut taantuma saattaa olla tasaantumassa. Jari Kontiokorpi kertoi valkoselkätikkareviirien kartoitusmenetelmistä Etelä-Karjalassa. Syksyn 2015 ennätysrunsaan valkoselkätikkavaelluksen vaikutukset lajin pesimäkantaan nähdään vasta tänä keväänä.
Kim Kuntze Turun Lintutieteellisestä Yhdistyksestä kannusti muitakin yhdistyksiä laskentojen alueelliseen koordinointiin. Kim esitteli laskentakoordinaattorin kalenterin, jossa koordinaattorin tehtävät on jaettu ajankäytöllisesti kolmeen tasoon osallistumiskynnyksen alentamiseksi. Esitystä seurasi vilkas keskustelu koordinoinnin haasteista ja verkoston kehittämisestä.
Vuoden lintulaskija valittiin nyt kolmatta kertaa. Kiertopalkinnon sai siilinjärveläinen Markku Ukkonen. Ukkonen on pitkään osallistunut monipuolisesti linnustonseurantaan sekä kannustanut ja opastanut aktiivisesti muita laskijoita Pohjois-Savossa. Hän on muun muassa tehnyt talvilintulaskentaa yli 30 vuotta ja laskee nykyään kolmea eri talvilintulaskentareittiä. Pesivien lintujen kesäiset linjalaskennat Ukkonen on aloittanut 1970-luvun loppupuolella, ja reittikilometrejä onkin ehtinyt kertyä huimat 750.
Laskijatapaamisen esitykset pdf-tiedostoina:
- Päivi Sirkiä (Luomus): Talvilintulaskennan perusteet
- Ina Tirri (Luomus): Vesilintulaskennan perusteet
- Heikki-Pekka Innala (VLH): Kohti ensimmäistä linjaa
- Markku Mikkola-Roos: Lintulaskentojen turvallisuus: miten selvitä soista?
- Markku Mikkola-Roos (SYKE): Tulevan kesän laskentojen tärkeys lintujen uhanalaisarvioinnille ja lintudirektiiviraportoinnille
- Ina Tirri: Vesilintuseurannan tilannekatsaus
- Ina Tirri: Vakiolinjalaskennat kesällä 2017: minne laskijoita erityisesti tarvitaan?
- Päivi Sirkiä: Luomuksen uudet havaintojärjestelmät
- Tero Toivanen (BirdLife): IBA-alueiden lintulaskennat: missä lasketaan vuonna 2017, mitä aiempien vuosien tulokset kertovat?
- Päivi Sirkiä: Ajankohtaisia tutkimustuloksia seuranta-aineistosta
- Ari Rajasärkkä (Metsähallitus): Suojelualueiden linjalaskennat Metsähallituksessa – esimerkkinä Hossan kansallispuisto
- Esko Gustafsson (TLY): Lintujen kannanmuutokset TLY:n alueella
- Ralf Wistbacka (OA): Valassaarten pilkkasiipilaskennat kesällä 2016
- Ralf Wistbacka (OA): Tuloksia Luodon saariston saaristolintulaskennoista
- Jari Kontiokorpi (EKLY): Valkoselkätikkareviirien kartoitus vaelluksen jäljiltä
- Kim Kuntze (TLY): Lintulaskentojen paikalliskoordinaattorin kalenteri