Lintulaskentatapaaminen Lammilla 9.–10.2.2019

Viides lintulaskijoiden tapaaminen järjestettiin Lammin biologisella asemalla 9.–10.2.2019. Tapaamiseen osallistui 30 henkilöä yhteensä 16 alueellisesta lintuyhdistyksestä. Järjestelyistä vastasivat Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ja BirdLife Suomi.

Tapaamisessa kuultiin esityksiä niin erilaisista laskenta- ja seurantamenetelmistä, laskijoiden käytännön kokemuksista kuin laskentatulosten käytöstä. Linnustonseuranta-aineistoja käytetään monipuolisesti sekä tieteellisissä julkaisuissa kuin ympäristöhallinnon suojelutyössä. Esimerkiksi lintujen uhanalaisuusarviointi ja lintudirektiivin raportointi perustuvat suureksi osaksi vapaaehtoisten laskijoiden keräämään aineistoon.

Laskentoja eri elinympäristöissä ja monenlaisilla alueilla

Antti Below Metsähallituksesta esitteli saaristolinnuston seurantaa ja kokemuksia avomeren lintulaskennoista. Saaristoseurantaverkosto kattaa 60 aluetta ja yhteensä noin 2600 saarta tai luotoa, joista noin kaksi kolmasosaa on tällä hetkellä aktiivisessa seurannassa. Saaristolintulaskenta tehdään maihin nousten, lentoon nousevat linnut välittömästi laskien sekä pesät etsien ja kartalle merkiten. Merilintulaskennat on suoritettava hitaasti suoraa linjaa veneellä ajaen, linjojen väli selvitysalueella on noin yksi kilometri. Laskennoissa on muistettava oma ja lintujen turvallisuus: ei siis lasketa kovassa tuulessa, ja helteellä saarissa voi vierailla vain hetken.

Tero Toivanen BirdLifesta  kertoi, että Suomen kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA-alueiden) laskennoissa kerättävä tieto alueiden linnuston muutoksista auttaa esimerkiksi suojelun ja ennallistamisen kohdistamisessa oikeille paikoille. Laskennat tukevat myös suojelualueiden linnustonseurantaa ja harvalukuisten lajien seurantaa. Vuosittain IBA-laskentoja tehdään nykyisin noin 10 alueella. Viime vuonna Lemmenjoen kansallispuistossa tehtiin laskentoja peräti 342 linjakilometrin verran! Vuonna 2019 laskijoita toivotaan muun muassa Käsivarren tuntureille, laskentatarvetta IBA-alueilla lisää tänä vuonna käynnistyvä IBA-verkoston päivitys.

Margus Ellermaa Tringasta esitteli, mihin paikallisyhdistykset kykenevät linnustonseurannassa. Uudeltamaalta on tunnistettu kaikkiaan 1100 lintualuetta, joiden linnustotiedot löytyvät BirdLifen lintualuetietokannasta. Joka vuosi Tringa inventoi vähintään yhden IBA-alueen. Laskennat ovat suosittuja: esimerkiksi Nuuksion linnuston kartoituksiin osallistui yli 100 harrastajaa.

Lajiseurantaa jo 1970-luvulta

Timo Laine Metsähallituksesta kertoi 1980-luvulla käynnistyneestä valkoselkätikan seurannasta. Seuranta-aikana tikkakanta on kasvanut noin 30 reviiristä jopa 250 todettuun reviiriin, ja laji on levinnyt laajalle alueelle Etelä- ja Kaakkois-Suomeen ja länsirannikolle. Kannan kasvussa elinympäristöjen onnistuneella suojelulla on suuri merkitys, ja kantaa ovat vahvistaneet myös vaellussyksyt 1993, 2008 ja 2015.

BirdLifen vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on selvittää harvalukuisen tai uhanalaisen lajin pesimäkanta Suomessa. Hyvä vuoden lintu on harrastajille mielekäs, esiintyy lähes koko Suomessa ja elää selkeillä, rajatuilla biotoopeilla. Onnistuneesta vuoden lintu -hankkeesta voi mainita esimerkiksi talvehtivien koskikarojen laskennan alkuvuodesta 2017.

Heidi Björklundin esittelemä Luomuksen petolintuseuranta on vaativa seurantamuoto, jossa etsitään petolintujen reviirit vuosittain 10 x 10 kilometrin suuruiselta alueelta. Seurannassa on noin 130 ruutua vuosittain, ja tietoja täydennetään myös rengastajien pesätarkistusten tuloksilla. 1970-luvun lopulla alkanut petolintuseuranta on osoittanut muun muassa hiiri- ja mehiläishaukan voimakkaan vähenemisen.

Vesilintuseuranta kaipaa Suomessa tehostamista. Tulevina vuosina on tavoitteena toistaa 1980-luvun lopulla tehdyt kattavat vesilintulaskennat eri puolella Suomea, ja tälle haetaan rahoitusta. Talvehtivien vesilintujen laskennat toistetaan Suomessa alkutalvesta 2020.

Vakiolinja- ja pistelaskentoihin tarvitaan lisää osallistujia

Käsitys Suomen lintujen kannanmuutoksista nojaa pitkälti vakiolinja- ja pistelaskentoihin. Aleksi Lehikoinen Luomuksesta kertoi, millaisista lajeista tarvitaan lisää tietoa. Harvalukuisista tai vaikeasti laskenta-aikaan havaittavista lajeista, joiden kannankehitys tunnetaan huonosti, voi mainita erityisesti metsähanhen. Harvalukuisten lajien kannanmuutosten arvioinnissa voivat auttaa esimerkiksi talvilintulaskennat, pistelaskennat, faunistinen aineisto ja IBA-laskennat.

Vakiolinjojen puutealueita on viime vuosina ollut erityisesti Länsi-Lapissa, mutta myös eteläisen Suomen sisämaassa on lukuisia hyvin harvoin laskettuja linjoja. Pelto- ja suolinjoihin toivotaan laskennoissa edelleen panostettavan.

Vakiolinja- ja talvilintulaskentatulosten ilmoittamista helpottavat Luonnontieteellisen keskusmuseon uudet järjestelmät. Sivuilta löytyy monipuolisesti myös laskentojen tuloksia. Järjestelmiin on oltu pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta kehitystarpeitakin on listalla vielä paljon.

Kokeneiden laskijoiden vinkit ovat kullanarvoisia uusia laskentoja suunniteltaessa. Esko Gustafsson kertoi kokemuksia omalta pistelaskentareitiltään. Pistelaskenta on helppo laskentamuoto, jota kannattaa markkinoida uusille laskijoille. Heikki-Pekka Innala kertoi vakiolinjalaskennan suorittamisesta, laskentavalmisteluista ja laskijan kohtaamista haasteista.

Maailman ensimmäinen vakiolinjavisa

Muissa tapaamisen esityksissä Aleksi Lehikoinen esitteli Hangon lintuaseman toimintaa, aseman merkitystä erityisesti muuttavien lintujen seurannassa sekä havaittuja linnuston muutoksia. Kim Kuntzen pitämä maailman ensimmäinen vakiolinja-aiheinen tietovisa osoittautui laskijakonkareillekin haastavaksi. Tasaisen kisan voiton nappasi Esko Gustafsson. Mikael Ranta kertoi, miten lämpökameroita voidaan käyttää esimerkiksi syksyisten kurppien etsinnässä.

Vuoden lintulaskija on Margus Ellermaa

Vuoden lintulaskijaksi valittiin Tringa ry:n Margus Ellermaa. Margus on kunnostautunut erityisesti IBA- laskentojen ja alueellisten lintulaskentojen koordinaattorina. BirdLife ja Luomus onnittelevat!

Laskijatapaamisen esitykset pdf-tiedostoina:

• Antti Below (Metsähallitus): Saaristolintuseurannan nykytila ja kokemuksia merialueiden lintulaskennoista
• Timo Laine (Metsähallitus): Valkoselkätikkaseurannan neljä vuosikymmentä
• Aleksi Lehikoinen (Luomus): Haliaksen muutonseurantaa 40 vuotta
• Tero Toivanen (BirdLife): IBA-laskentojen tuloksia ja IBA-verkoston päivitys 2019
• Aleksi Lehikoinen (Luomus): Laskentojen alueelliset tarpeet ja painotukset, väliinputoajalajit ja vesilintulaskennat
• Heidi Björklund (Luomus): Uudet järjestelmät (talvilintulaskenta, linjalaskenta)
• Kim Kuntze (PiLY, TLY): Linjalaskenta-aiheinen tietovisa
• Esko Gustafsson (TLY): Pistelaskennat: kokemuksia ja tuloksia
• Heikki-Pekka Innala (VLH): Linjalaskennat: kokemuksia, vinkkejä ja haasteita
• Tero Toivanen: Vuoden lintu – missä mennään?
• Heidi Björklund: Petolintuseuranta
• Markku Mikkola-Roos (SYKE): Ympäristöhallinto ja lintulaskennat
• Aleksi Lehikoinen: Laskentatulosten käyttö tieteellisissä julkaisuissa