EtusivuSuojelu ja tutkimusLait ja vaikuttaminen

EU:n suojelualuetavoitteiden toteuttaminen Suomessa

Kuva: Teemu Lehtiniemi

Suojelualueet ovat keskeisimpiä ja perinteisiä keinoja torjua luontokatoa. EU-maat päättivät EU:n biodiversiteettistrategiassa 2021–2030 suojella sekä maa- että merialueista 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Näistä kolmasosa suojellaan tiukasti. EU:n tavoitteet ovat linjassa globaalin biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden kanssa.

Strategian tavoitteiden saavuttaminen vaatii Suomen suojelualueverkoston laajentamista sekä maalla että merellä. Suomen suojelualueverkoston osuus koko maan pinta-alasta (13,2 %) on EU:n pienimpiä. Tiukan suojelun tilastoissa Suomi näyttäytyy yhtenä EU:n kärkimaista.

Strategian mukaisiksi suojelualueiksi luetaan alueet, jotka on selvästi rajattu, joilla on määritellyt suojelutavoitteet ja hoitosuunnitelma, joiden käyttöä hallinnoi viranomainen, ja joiden suojeluun on sitouduttu pitkäaikaisesti.

 

BirdLifen näkemys siitä, miten suojelualuetavoitteiden saavuttaminen on Suomessa toteutettava

Maa-alueet

  • Kaikki vanhat metsät ja luonnonmetsät suojellaan. Etelä-Suomen valtion mailla vanhojen metsien suojelua tehostetaan suojelemalla niiden ympärille puskurialueet.
  • Valtion maista suojellaan kaikissa maakunnissa vähintään 30 prosenttia.
  • Osassa nykyisiä valtion maiden suojelualueita tiukennetaan suojelumääräyksiä, jotta kohteet täyttävät tiukasti suojellun alueen kriteerit.
  • Suojellaan jo olemassa olevien suojeluohjelmien ja soidensuojelun täydennysohjelman kohteet.
  • Suojellaan IBA-kriteerit täyttävät alueet ja ne maakunnallisesti tärkeät lintualueet (MAALI), joiden linnustoarvojen säilyttäminen on mahdollista aluesuojelun avulla. Valtaosa sulkivalle ja levähtävälle linnustolle tärkeistä kosteikkoalueista suojellaan tiukasti.
  • Suojellaan niiden lintudirektiivin liitteen I lajien, joiden suojelutilanne Natura-verkostossa on huono (peltosirkku, kuningaskalastaja, heinäkurppa, ruisrääkkä), tärkeimmät esiintymisalueet.
  • Suojellaan muiden eliöryhmien kuin lintujen suojelutilanteen edustavuustarkasteluiden perusteella tehdyt suojelualue-ehdotukset.
  • Suojellaan kaikki luontodirektiivin (liite I) luontotyypit ja niiden yhdistelmät Lapin maakunnan eteläpuolella, jos niiden kohdekohtainen pinta-ala on merkittävä. Lapissa suojellaan kaikki epäsuotuisan suojelutason luontotyypit.
  • Toteutetaan kaavojen suojeluvaraukset.
  • Suojelualueverkoston yhtenäisyyden ja toimivuuden vuoksi perustetaan myös isompia suojelualuekokonaisuuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vesistöjen valuma-alueet.

Merialueet

  • Suojellaan kaikki IBA-kriteerit täyttävät alueet ja maakunnallisesti tärkeät lintualueet (MAALI). Valtaosa sulkivalle, talvehtivalle ja levähtävälle linnustolle tärkeistä matalikko- ja lahtialueista suojellaan tiukasti.
  • Suojellaan saaristolinnustolle tärkeät pesimäluodot ja saaret.
  • Suojellaan VELMU-hankkeessa tärkeäksi todetut alueet.
  • Suojellaan kaavoihin merkityt suojeluvaraukset ja merialuesuunnitelmissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeiksi todetut kohteet.
  • Jo osittain tai kokonaan suojeltujen alueiden osalta varmistetaan, että suojelutavoitteet on määritelty sekä suojelu on oikeudellisesti sitovaa ja pitkäaikaista. Tarvittaessa tiukennetaan suojelumääräyksiä.

 

Tiukasti suojellut alueet

EU-maiden päätösten mukaisesti 10 prosenttia maa- ja merialasta on suojeltava tiukasti. Tiukasti suojelluiksi katsotaan alueet, joissa resursseja (luonnonvarat, kasvisto, eläimet) ei hyödynnetä ja häirintä on vähennetty minimiin (joko kielletty, luvanvaraista tai ohjattu reiteille). Suojelualueiden luokittelussa tiukasti ja ei tiukasti suojeltuihin alueisiin sovelletaan kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n seitsenportaista luokitusta (Ia-VI), joista EU katsoo tiukasti suojelluiksi luokat Ia, Ib ja osin luokan II.

 

Luonnonsuojelueiden IUCN-luokkien tarkistaminen

Vuonna 2013 Suomi päivitti kansallisten suojelualueiden IUCN-luokituksia. Merkittävä osa suojelualueista siirrettiin ei-tiukaksi katsotusta luokasta VI luokkaan Ib (Heinonen 2013). Tämän seurauksena Suomi siirtyi tiukan suojelun tilastoissa yhdeksi EU:n kärkimaista. Osana biodiversiteettistrategian toimeenpanoa on tärkeää tarkistaa, että Suomessa käytetty luokittelu on komission ohjeiden mukainen ja vertailukelpoinen muiden maiden kanssa. Suomen erämaa-alueiden ja useiden kansallispuistojen käyttöä ei tällä hetkellä ole siten rajoitettu, että tiukan suojelun kriteerit täyttyvät. Alue voidaan lukea tiukan suojelun luokkaan muun muassa, jos alueelle ei kohdistu merkittävää luonnonprosesseja muuttavaa ihmisvaikutusta, ja mikäli se ylläpitää toimivaa peto-saalis-yhteisöä suuret nisäkkäät mukaan lukien.  Pienillä suojelualueilla ympäröivien alueiden maankäyttö vaikuttaa niin paljon, ettei niitä voi yleensä lukea tiukasti suojeltujen luokkaan.

 

Toteuttamisen rahoittaminen

EU:n suojelualuetavoitteen saavuttaminen vaatii huomattavan suuren rahoituksen ja resurssit. Ilman riittäviä resursseja prosessi voidaan kokea epäoikeudenmukaiseksi ja se voi kääntyä luonnon monimuotoisuuden suojelua vastaan. Rahoitusta on ohjattava suojeluun sekä kansallisista että EU:n lähteistä. EU:n kansallisista tuista 2022–2027 (noin 9 miljardia €) huomattava osuus on käytettävä ilmasto- ja luonnonsuojelutoimiin. Lisäksi EU:n elvytysrahaston rahoja voi ohjata suojelualuetavoitteen saavuttamiseen. Kansallisesti on tärkeää varata aluepoliittisissa ohjelmissa riittävästi rahoitusta suojelualuetavoitteen saavuttamiseksi.

Edellisellä rahoituskaudella (2014–2020) Suomi on käyttänyt huomattavan vähän EU-rahoitusta luonnonsuojelualueisiin. Suomen Natura 2000 -ohjelman toimintasuunnitelmasta (Proritised Action Framework, PAF) vuosille 2021–2027 vaikuttaisi jääneen suojelualuetavoitteen toteuttamisen kustannukset arvioimatta. On epätodennäköistä, että Suomi voisi saavuttaa suojelualuetavoitteen ilman Natura-verkoston täydennyksiä pelkästään luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita perustamalla.

 

OECM-konseptista ei apua EU-maissa

Globaalin biodiversiteettisopimuksen (CBD) 14. osapuolikokouksessa vuonna 2018 tehtiin päätös ”muiden tehokkaiden aluelähtöisten suojelutoimien” (Other Effective area-based Conservation Measures, OECM) huomioimisesta kansainvälisten suojelualuetavoitteiden toteuttamisessa. Malli on ollut esillä keskusteluissa EU:n suojelualuetavoitteen saavuttamisessa. OECM-malli täyttää puutteita ensisijaisesti niissä maissa, joissa ei ole käytössä Natura 2000 -verkoston tapaista joustavaa suojelukeinoa. EU:ssa OECM tuo hyvin vähän lisäarvoa pitkälti Naturan kanssa päällekkäisenä lisäsuojelun toteuttamistapana.

 

Lisää aiheeseen liittyvää