Lausunto kanalintujen metsästyksestä vuonna 2017
Lausunto luonnoksesta MMM:n asetukseksi koskien metson, teeren, pyyn ja riekon metsästyksen kieltämistä metsästysvuonna 2017-2018 (Dnro 1401/01.03/2017)
BirdLife Suomi kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja toteaa asian johdosta seuraavaa:
Kaikkien metsäkanalintujen kannat olivat loppukesällä 2017 huomattavan alhaisella tasolla jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tässä tilanteessa on metsästyksessä noudatettava suurta malttia. Esitetyt rajoitukset ovat pääsääntöisesti oikean suuntaisia, mutta metsästystä tulisi rajoittaa vielä enemmän.
Yleiset huomiot
Kanalintujen metsästyksen sääntely perustuu kattaviin laskentatietoihin ja asetusluonnoksen taustamuistiossa päätösten perusteena olevat kannankehitystiedot on esitetty hyvin. Erilaiset aluejaot taustamuistiossa, riistakolmiot.fi-sivustolla esitetyssä yksityiskohtaisessa aineistossa ja metsästysrajoitusalueissa vaikeuttavat kuitenkin päätösten arviointia. Aineiston yhtenäistämiseen ja saatavuuteen päätöksiä vastaavalla tarkkuudella on jatkossa syytä kiinnittää huomiota.
Metsästystä ei esitetä asetuksella säänneltäväksi muutamilla sellaisella alueilla, joilla metsästyspaine on ”vähäinen” tai metsästysseuroilla on ollut tapana asettaa omia rajoituksia. Mielestämme tämä ei ole oikea toimintatapa ja nakertaa sääntelyn toimivuuden uskottavuutta. Metsästysrajoitusten pitäisi perustua vain metsästettävien lajien kannan tilaan. Vapaaehtoisten toimien, paikallisten käytäntöjen tai aikaisempien vuosien metsästyspaineen ei pitäisi vaikuttaa säädettäviin rajoituksiin.
Yleisin käytetty metsästyksen sääntelykeino on osittainen rauhoitus siten, että metsästysaika on lyhennetty ajalle 10.9.–10.10. Metsästyskiellon olisi kuitenkin perusteltua koskea koko lokakuuta, jotta rajoituksella olisi toivottu vaikutus saalismääriin. Kanalintujen metsästys painottuu todennäköisesti metsästyskauden alkupuoliskolle, ja lokakuussa kanalintuihin kohdistuva metsästyspaine vähenee muun muassa hirvieläinten metsästyksen vuoksi. Metsästyskauden vähäinen lyhentäminen sen lopusta ei ole riittävän tehokas keino metsästyksen sääntelemiseksi.
Lajikohtaiset huomiot
METSO
Metsokanta on kolmiolaskentojen mukaan vähentynyt erityisen selvästi Etelä-Hämeessä ollen nyt 52 % edellisen viiden vuoden ja 44 % kymmenen vuoden keskiarvoa alhaisempi. Kannan tiheys on vain 1,6 yksilöä / km2 eli samaa luokkaa kuin Varsinais-Suomessa, missä metson metsästys on kokonaan kielletty. Metson metsästys tulisi kieltää kokonaan Etelä-Hämeessä.
Laskentatulosten valossa metsokanta on tällä hetkellä vahvin Lapissa ja Suomen kaakkoisosissa. Muualla maassa kannan tila edellyttää metsästyksen sääntelyä. Esimerkiksi Satakunnan ja Pohjois-Hämeen metsokannat ovat lievästä elpymisestä huolimatta edelleen selvästi pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella (25 ja 15 % viiden ja 22 ja 25 % kymmenen vuoden keskiarvoa pienemmät). Metson metsästystä olisi esitettyjen rajoitusten lisäksi rajoitettava läntisen Suomen kaikissa maakunnissa ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosan kaikissa kunnissa.
TEERI
Teerikannan tila on valtakunnallisesti erittäin huono (29 % viiden ja 35 % kymmenen vuoden keskiarvon alapuolella). Selkeitä viitteitä tilan paranemisesta on vain eteläisimmässä Suomessa.
Vaikka Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa nousua näyttääkin tapahtuneen viime vuodesta, kannat ovat edelleen huomattavasti pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella (21 ja 16 % viiden ja 37 ja 24 % kymmenen vuoden keskiarvoa pienemmät). Myös Oulun riistakeskusalueen eteläisen osan kannan tila on kokonaisuudessaan niin huono, että metsästyksen salliminen joissain alueen kunnissa ei ole perusteltua. Teeren metsästystä olisi esitettyjen rajoitusten lisäksi rajoitettava Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaikissa kunnissa.
PYY
Pyykannat ovat edelleen lähes ennätyksellisen alhaiset myös Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa. Esitettyjen rajoitusten lisäksi pyyn metsästystä olisi rajoitettava näissä maakunnissa.
RIEKKO
Riekon metsästystä esitetään kiellettäväksi lähes koko Suomessa. Tämä on lajin kannan tilan ja pitkäaikaisen kannankehityksen perusteella oikea ratkaisu. Riekon metsästystä olisi kuitenkin rajoitettava myös Ylä-Lapissa. Riekkokannat ovat sekä kolmio- että kanakoiralaskentojen mukaan alueella hyvin heikot, ja metsästyskausi Ylä-Lapin kunnissa on tavattoman pitkä. On myös huomattava, että Ylä-Lapin myyräkannat ovat tällä hetkellä erittäin alhaiset, minkä takia kanalintuihin kohdistuu tavallista suurempi saalistuspaine. Kanakoiralaskennoissa tavattiin lisäksi hyvin myöhäisiä riekkopoikueita ja jopa munapesiä, mikä edellyttää riekon metsästyksen aloituksen lykkäämistä.
Metsästyksen täysimääräistä sallimista perustellaan pienellä metsästyspaineella, mikä ei kuitenkaan saalistilastojen valossa pidä paikkaansa. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan vuoden 2016 riekkosaalis Ylä-Lapissa on ollut 36 000 yksilöä ja saalismäärät ovat viime vuosina kasvaneet. Tätä ei voi pitää pienenä metsästyspaineena. Määrä on suuri jopa Suomen kokonaiskantaan nähden, sillä vuonna 2015 riekkokannaksi arvioitiin 180 000 yksilöä. Riekon metsästyksen salliminen vain Ylä-Lapissa on voinut ja voi edelleen johtaa suhteellisen metsästyspaineen kasvamiseen, koska kyseisen metsästysmuodon harrastaminen on mahdollista vain kyseisellä alueella.
Lopuksi muistutamme, että Suomen riistavesilinnuista kymmenen lajia on luokiteltu uhanalaisiksi niiden kannan voimakkaan ja pitkäaikaisen taantuman vuoksi. Niiden tila on merkittävästi huonompi kuin useimpien metsäkanalintujen. Metsästyksen ja riistanhoidon uskottavuus vaatii myös uhanalaisten vesilintujen tilan tunnustamista ja niiden metsästyksen rajoittamista metsästyslain 20 § vaatimusten mukaisesti. Edellytämme ministeriöltä uhanalaisten riistavesilintujen metsästyksen rajoittamista tulevina metsästysvuosina.