Häirintävapaa verkosto
Muutonaikaisen levähtämisen ja ruokailemisen tärkeys on vesilinnuille erittäin tärkeää. Syksyllä linnut hankkivat vararavintovarat syysmuuttomatkaa ja talvehtimista varten. Mitä paremmassa kunnossa lintu saapuu talvehtimisalueelle, sitä paremmat edellytykset sillä on selvitä talvesta. Sorsastuksen aloituksen myötä 20.8. lintuvesien sorsamäärät voivat vähetä parissa päivässä jopa sadasosaan. Ennenaikaisen syysmuuton vuoksi linnut päätyvät etuajassa etelään alueille, missä metsästyspaine on Suomea korkeampi.
Suomessa metsästyshäirinnältä vapaita tärkeitä lintuvesiä on hyvin vähän. Ne osoittavat alueiden arvon ja tarpeellisuuden. Lähes kaikki syysajan suurimmat vesilintukerääntymät lasketaan rauhoitusalueilta, kuten Mietoistenlahdelta, Matalajärveltä tai Liminganlahden rauhoitusosalta. Suuressa osassa maata häirintävapaita lintuvesiä on hyvin vähän.
Tilanteen parantamiseksi Suomeen tarvitaan häirinnältä vapaiden lintuvesien verkosto. Kattava koko maahan luotu verkosto mahdollistaisi lintujen luontaisen rytmin mukaisen elämän ja valmistautumisen syysmuuttoon. Häirintävapaiden alueiden ansiosta linnut oleskelisivat Suomessa pidempään ja suurempina määrinä. Linnut liikkuvat myös rajoitusalueiden ulkopuolella. Verkosto ei siksi tarkoita pienempiä riistasaaliita, koska lintuja saataisiin saaliiksi lähialueilta. Populaatiotason hyötynä olisi vähäisempi metsästysverotus ulkomailla. Näin verkosto vähentäisi Suomessa pesivien vesilintujen metsästyskuolleisuutta koko muuttoreitin ja vuosikierron osalta.
Levähdysalueiden verkoston tulee koostua linnustollisesti tärkeistä rehevistä lintuvesistä tai niiden osista. Näin se olisi kustannustehokkain. Alueiden tulee olla riittävän suuria, jotta linnut kokevat ne turvallisiksi, eivätkä panikoi esimerkiksi lähialueen sorsastusta sekä vuodesta toiseen pysyviä, jotta vesilintupopulaatioiden kannalta arvokkaimmat yksilöt eli vanhat naaraat oppivat paikat. Metsästys kohdistuisi tavoitteiden mukaisesti nuoriin lintuihin, joiden luontainenkin kuolleisuus on suurta.
Häirinnältä vapaiden lintuvesien verkoston luomisessa tulee priorisoida kohteita:
- joille kerääntyy syksyisin runsaasti vesilintuja
- joille kerääntyy syksyllä runsaasti muita kosteikkolintuja tai uhanalaisia lajeja
- joille kerääntyy keväällä runsaasti pohjaeläimiä syöviä vesilintuja tai puolisukeltajasorsia
- joille kerääntyy kesällä sulkasadon aikaan kesällä runsaasti vesilintuja
- joilla pesii runsaasti myöhään pesiviä vesilintuja (erit. tukkasotka)
- jotka ovat suosittuja ja helposti saavutettavia lintuharrastuskohteita
On tärkeää, että valinnassa huomioidaan myös kevätesiintyminen, koska suurella osalla potentiaalisia kohteita syksyn niukka esiintyminen johtuu metsästyshäirinnästä. Häirinnän vuoksi linnut eivät syysmuuttoaikaan keräänny alueelle, vaikka ravinto- ja ruokailuolosuhteet olisivat hyvät.
Häiriövaikutus ei koske vain riistalintuja, vaan häiriötila ajaa ennenaikaisesti muutolle myös rauhoitettuja lajeja. Pakomuuton takia kosteikoilla on vähemmän lintuja. Myös luontomatkailun ja lintuharrastuksen edellytykset ovat sen vuoksi syksyllä selvästi kevättä huonommat.
Tanska esimerkkinä
Levähdysalueiden verkosto toteutettiin vuosituhannen vaihteessa Tanskassa. Verkoston ansiosta sorsien ja muiden lintujen syyslevähtäjämäärät ovat kasvaneet ja määrät ovat suuria selvästi aiempaa pidempään. Metsästyssaalis on verkostosta huolimatta pysynyt samalla tasolla kuin aiemmin, vaikka useiden sorsalajien Euroopan populaatiot ovat pienentyneet.
Verkosto syntyi Tanskaan alun vastustuksen ja laajan yhteiskunnallisen keskustelun jälkeen vapaaehtoisesti ja eri toimijoiden yhteistyössä. Toteutukseen liittyi mukaan tutkimus vaikutuksista ja toimivuudesta. Niin verkoston pitäisi syntyä myös Suomeen: yhteistyössä lähtien suomalaisten omasta halusta huolehtia sorsakannoista.
SOTKA-hanke edistää syyslevähdystä
Osana maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-hanketta vapaaehtoisuuteen perustuvaa levähdysalueverkostoa on kehitetty heinäkuun 2020 alusta lähtien BirdLife Suomen ja Suomen Metsästäjäliiton SOTKA-levähdysalueet yhteishankkeessa, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.