Varislinnut pesäsaalistajina

Varislinnut käyttävät ravintonaan muiden lintujen munia ja poikasia. Varislintujen aiheuttamat tappiot kuuluvat Suomen luontoon. Varislintujen poistamisella ei yleensä ole positiivista vaikutusta muihin lintuihin, vaan taantuvien lintujen auttamisessa oleellista on elinympäristöjen laadun parantaminen ja ennallistaminen.

 

Varislintuja syytetään varsin yleisesti muiden lajien vähenemisestä, ja niitä koskevissa keskusteluissa nousee usein esiin monenlaisia paikkansapitämättömiä väitteitä. Varislinnuista harakka, korppi, naakka, närhi ja varis leimataan usein muulle lajistolle haitalliseksi. Säännöllisesti toistetut väitteet alkavat toistamaan itseään ja vaikuttavat jopa päätöksentekijöihin, joilla ei aina ole aikaa selvittää, ovatko väitteet totta.

Varislintukantojen säätely nähdään varteenotettavaksi ratkaisuksi vesilintukantojen vähenemisen korjaamiseen jopa Orpon hallitusohjelmassa (2023), johon on kirjattu: “Elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi ja vesilintukantojen suojelemiseksi ryhdytään toimiin muun muassa naakka- ja variskantojen säätelemiseksi.”

Tälle sivulle on koottu tietoa varislinnuista ja niiden vaikutuksesta ympäristöönsä. Haluamme katkaista huhuilta siivet ja tarjota tietoa varislintuja koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon.

 

Ovatko varislinnut runsastuneet?

Varislinnut ovat Suomessa alkuperäistä lajistoa ja aina eläneet Suomen luonnossa rinnakkain muun linnuston kanssa. Varislintujen joukossa on elintavoiltaan ja kannankehitykseltään hyvin erilaisia lajeja.

Harakka ja varis ovat perinteisen pienipiirteisen maatalousympäristön lintuja, jotka ovat vähentyneet maatalousympäristön muuttumisen seurauksena siinä missä muutkin maatalousympäristön linnut. Valtaosa variksista pesii edelleen maatalousympäristöissä.

• Harakkakanta on vähentynyt 40 prosenttia tällä vuosituhannella.
• Variskanta on vähentynyt kolmanneksen 1980-luvulta nykypäivään.

Naakka on levinneisyydeltään eteläinen ja sopeutuvainen yhdyskuntalintu, joka on ilmaston lämpenemisen ansiosta viime vuosikymmeninä runsastunut ja levittäytynyt pohjoiseen.

• Naakkakanta on runsastunut kuusinkertaiseksi 1980-luvulta nykypäivään. Kokonaiskannan kasvun taustalla on erityisesti lajin levittäytyminen pohjoiseen.

Aiemmin voimakkaasti vainottu korppi on pitkällä aikavälillä runsastunut ja sopeutunut ihmisen läheisyyteen, mutta kannankasvu on viime aikoina tasaantunut. 

• Korppikanta on ollut vakaa viimeiset 15 vuotta.

Närhen pesimäkanta on ollut vakaassa laskussa. Syy vähenemiselle ei ole tiedossa, mutta se liittynee metsätalouteen ja ravinnon saatavuuteen.

• Närhikanta on vähentynyt kolmanneksen 1980-luvulta nykypäivään.
  

 

Aiheuttavatko varislinnut pesätuhoja?

Varislinnut ovat melkein kaikkiruokaisia eli niiden ruokavalio on hyvin laaja kasvien siemenistä selkärangattomiin ja selkärankaisiinkin eläimiin sekä ihmisen biojätteisiin. Varislinnut ovat myös hyvin älykkäitä ja löytävät ja hyödyntävät tarjolla olevan helpon ravinnon. Niiden ruokavalioon kuuluvat myös muiden lintujen munat ja poikaset. 

Valppaita ja neuvokkaita variksia näkee varsin usein lentävän linnun muna nokassaan. Runsaiden lintuyhdyskuntien alueella, kuten saaristossa ja lintuvesillä, varikset nappaavat yleisesti munia, jos emo jättää jostakin syystä pesän tai poikasen vartioimatta. Varikset odottavat lähistöllä ja osaavat käyttää tilanteen hyväksi esimerkiksi silloin, kun ihminen tai petoeläin pelottaa emon pois pesältä tai poikasten luota. 

Harakka viihtyy puiden ja pensaiden suojissa ja ihmisen läheisyydessä, ja myös sen aiheuttamat pesätuhot liittyvät näissä ympäristöissä eläviin lajeihin, kuten rastaisiin ja muihin pikkulintuihin. Avoimessa maastossa lintuvesillä tai yhdyskunnissa harakat eivät liiku. Samaan tapaan toimivat myös metsien suojissa liikkuvat närhet.

Myös korpin tekemät muna- ja poikastappiot keskittyvät metsiin ja ovat ilmeisen vähämerkityksellisiä, mutta korpin osalta asiaa ei ole tiettävästi tutkittu. Saaristoalueilla pesivät korpit voivat vierailla lokkilintujen pesimäkolonioissa ja aiheuttaa muna- ja poikastappioita. Varista suurikokoisemman korpin kimppuun lokkilinnut eivät uskalla käydä samaan tapaan kuin varisten. Harvalukuisena lajina korpin merkitys pesintöihin on kuitenkin saaristoalueillakin yleisesti hyvin pieni.

 

Onko varislintujen poistamisesta hyötyä?

Varislintuja poistamalla uskotaan parannettavan muiden lintujen pesimämenestystä. Laajassa yhteenvetotutkimuksessa on kuitenkin osoitettu, että useimmissa petopoistotutkimuksissa varislintujen poistaminen ei vaikuttanut muiden lintujen lukumääriin tai lisääntymismenestykseen. Vaikutuksiltaan selvissä petopoistoissa on poistettu varislintujen lisäksi myös nisäkäspedot eikä varislintujen vaikutusta pystytä yksilöimään. Tutkimuksen yhteenvedon mukaan suojelutoimet kannattaa keskittää varislintujen poistamisen sijaan elinympäristön laadun parantamiseen esimerkiksi lintukosteikkoja kunnostamalla. 

 

Kannattaako pesivä varispari poistaa?

Pesivän varisparin poistaminen (sallittu vain ¨Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla) voi vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Pesivä pariskunta kuitenkin pitää pesänsä lähialueita omanaan eikä salli siellä kesäisiä joutovaristen parvia. Liian lähelle tulleet varikset ajetaan pois. 

On tavallista, että pesimättömät varikset liikkuvat isoina parvina hyvillä ruokapaikoilla. Poistamalla pesivä pariskunta voidaankin päätyä tilanteeseen, jossa alueella on pesivän lintupariskunnan sijaan kymmeniä joutilaita pesimättömiä lintuja, jolloin sopivaa munan nappaamistilannetta odottelee normaalia suurempi joukko variksia.

 

Ovatko varislinnut pesimäaikana rauhoitettuja?

Harakka, naakka ja varis (sekä korppi poronhoitoalueella) ovat rauhoittamattomia lintuja eli niitä voidaan tappaa maanomistajan luvalla. Myös rauhoittamattomilla linnuilla on kuitenkin pesimäaikainen rauhoitus keväästä loppukesään. Pesät, poikaset ja aikuiset linnut ovat siis pesimäaikana rauhoitettuja kaikilla linnuilla.

 

Voidaanko varislintukantoja säädellä?

Pesimäaikaisesta rauhoituksesta huolimatta varis ja harakka ovat jatkaneet vähenemistään. Toisaalta naakan runsastuminen on jatkunut edelleen, vaikka laji siirrettiin rauhoittamattomien lajien listalle vuonna 2018. Närhi puolestaan rauhoitettiin vuonna 1993, ja laji on jatkuvasti vähentynyt.

Lajien rauhoittamisella, rauhoituksen poistamisella tai pesimäaikaisella rauhoituksella, eli sillä missä määrin niitä ammutaan, ei vaikuttaisi olevan yhteyttä kannan suuruuteen, vaan kunkin lajin pitkäaikaista kannankehitystä säätelevät muut tekijät, kuten elinympäristöt sekä ravinto-olosuhteet. 

 

Miten muita lintuja voi auttaa suojautumaan varislinnuilta?

Pesivälle vesilinnulle paras turva varislintuja vastaan on pienten lokkilintujen, kuten naurulokkien ja tiirojen yhdyskunta. Ne puolustavat kiivaasti pesiään ja antavat ilmasuojan myös muille lajeille. 

Ranta-alueet kannattaa pyrkiä pitämään avoimena. Puut ja puuryhmät ovat varislinnuille suojaisia tarkkailupaikkoja. Varikselle ei kannata jättää rannalle maisemapuita tähystyspaikaksi. Avoimella rannalla varislinnut eivät pääse piiloon ja toisaalta avoimilla rantaniityillä viihtyvät myös esimerkiksi kahlaajat, jotka varoittavat äänekkäästi lähestyvästä variksesta. 

Matala pensasmainen kasvillisuus sekä erilaiset pesälaitteet antavat vesilintujen pesille suojaa.

Naakka asuttaa mielellään telkänpönttöjä. Sekä naakka että telkkä viihtyvät löyhissä yhdyskunnissa, joten kilpailu samoista pesäkoloista on ilmeinen ja johtaa yleensä naakan voittoon. Helpoin tapa välttää naakan asettuminen telkänpönttöön on sijoittaa pönttö matalalle, vain noin puolentoista metrin korkeudelle. Naakka ei kelpuuta näin matalalla sijaitsevaa pesäkoloa, mutta telkälle pesäkolon korkeus maasta on yhdentekevä.

 

Kertovatko keinopesätutkimukset totuuden saalistuksesta?

Pesätuhoja selvittäneissä ihmisen tekemiin keinopesiin perustuvissa riistakameratutkimuksissa harakan ja variksen on todettu tyhjentäneen eniten pesiä. Naakka ei näiden kokeellisten tutkimusten valossa aiheuta maassa pesivien lintujen pesätappioita. Keinopesien avulla tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin ongelmallisia. Luonnollisilla linnunpesillä on haudonta-aikana käytännössä aina hautova lintu paikalla tai hautova emo on poistuessaan peittänyt munat pesäuntuvilla. Lisäksi linnut valitsevat tutkijoita paremmin turvalliseksi arvioimansa paikan pesälle. Jatkuvasti näkyvillä olevat koepesät osuvat näköaistin perusteella saalistavien varislintujen silmiin huomattavasti luonnonpesiä useammin, joten keinopesiin perustuvissa tutkimuksissa varislintujen merkitys ylikorostuu. Tätä virhelähdettä on tutkimuksissa huomioitu tutkimalla keinopesäsaalistusta vain seitsemän päivän ajan, mikä vastaa luonnossa munintavaihetta, jolloin naaras ei ole jatkuvasti pesällä. Emojen tapaa peittää munat ei ole kuitenkaan pystytty tutkimuksiin ottamaan mukaan. Keinopesien avulla selviää kyllä pesätuhoja aiheuttavien lajien kirjo, mutta eri lajien osuutta ja merkitystä luonnonpesien pesätuhoihin ei niiden perusteella pysty luotettavasti arvioimaan.