Syksyn 2021 lintuilmiöitä
Lauhat syksyt näkyvät Suomen linnustossa monien lajien osalta myöhästyneenä syysmuuttona ja yksittäisten, tavallisesti jo loppukesästä muuttavien lajien yksilöiden myöhäisinä havaintoina. Monet näistä myöhäisistä yksilöistä ovat tosin hyvin todennäköisesti peräisin jostain muualta kuin Suomesta. Ne edustavat siis Suomen pesimäkannan sijaan syysmuutollaan poikkeavaan muuttosuuntaan lähteneitä lintuja. Osa näistä loppusyksyn harhailijoista voi olla peräisin hyvin kaukaa maamme rajojen ulkopuolelta.
Lämpötila ei ole ainoa lintujen syysmuuttoon vaikuttava tekijä, usein ratkaisevaa on ravinnon saatavuus. Lämmin ilma helpottaa ravinnonsaantia erityisesti hyönteissyöjillä ja voi näin rohkaista erityisesti nuoria, kokemattomia lintuja jäämään Suomeen pidemmäksi aikaa. Valtaosa hyönteissyöjistä tosin muuttaa joka tapauksessa pois Suomesta jo elo–syyskuussa. Syksyn edetessä pidemmälle linnut lähtevät muutolle keskitetymmin silloin, kun kelit ovat muuttoon hyvät. Tällaisia muuttopurkauksia syntyy esimerkiksi pitkään jatkuneiden sade- ja vastatuulijaksojen jälkeen.
Ilmatieteen laitoksen kuukausitilastojen mukaan lokakuu 2021 oli keskimäärin vuosia 1991–2020 selvästi lämpimämpi kaikilla mittauspisteillä. Leutoa keliä ja hyönteisravintoa oli tarjolla etenkin rannikolla mukavasti, joten olosuhteet olivat otolliset monien lajien myöhäiselle syysmuutolle ja mahdollistivat toisaalta yksittäisten viivyttelijöiden selviämisen. Tälle sivulle on koottu esimerkkejä syksyn 2021 lintuilmiöistä Tiira-lintutietopalveluun lokakuussa kirjattujen havaintojen perusteella. Tervapääskyä lukuun ottamatta samoiksi tulkittavia yksilöitä ei ole poistettu tarkastelusta. Lintujen esiintymistä koko vuoden tasolla Tiiran aineiston perusteella voi tarkastella tällä sivulla.
Myöhäisiä petolintuja
Petolintujen osalta lokakuu 2021 oli mielenkiintoinen. Normaalisti varsin aikaisin muuttavista petolinnuista keskimääräistä selvästi enemmän havaittiin aro- ja ruskosuohaukkoja sekä mehiläishaukkoja. Sekä mehiläis-että ruskohaukkoja havaittiin selvästi enemmän kuin kertakaan aiemmin lokakuussa. Molemmat lajit syövät mielellään hyönteisiä. Valtaosa lokakuun havainnoista koski odotetusti nuoria lintuja, jotka muuttavat keskimäärin vanhoja myöhemmin. Kalaravintoa hyödyntävän, tavallisesti varsin aikaisin muuttavan sääksen osalta lokakuun 2021 havaintomäärät puolestaan jäivät hieman keskiarvon alapuolelle.
Tiltaltteja havaittiin lokakuussa 2021 yli kaksi kertaa enemmän kuin keskimäärin vuosina 2011–2020. Lajin havaintomäärät vaihtelevat vuosittain lokakuussa varsin paljon, mitä selittävät osin lähialueilta Suomeen syysmuutollaan ”eksyvät” linnut ja toisaalta lokakuun vaihtelevat muuttosäät pusikoita tyhjentävine kylmänpurkauksineen. Osa Suomen syksyistä tiltalteista edustaa lajin itäisiä alalajeja, joka kertoo lajin harhautuvan maahamme syysmuuton yhteydessä varsin kaukaakin.
Haarapääskyjä havaittiin lokakuussa 2021 huomattavasti keskiarvoa vähemmän. Hyvät muuttosäät tyhjensivät Suomen pääskyistä tavalliseen tapaan jo syyskuussa, vaikka hyönteisravintoa olisikin ollut tarjolla normaalia pidempään.
Tervapääskyjä havaittiin lokakuussa 2021 poikkeuksellisen monta, ainakin kuusi eri yksilöä. Lokakuiset kiitäjät ovat Suomessa hyvin harvinaisia; monena vuona lajia ei ole havaittu lokakuussa lainkaan. Erikoinen syksy jatkui tervapääskyjen osalta myös marraskuulle, jonka alkupäivinä havaittiin vielä useampi yksilö. Koko Suomessa tunnetaan 2000-luvulla vain kolme aiempaa marraskuista havaintoa elävistä tervapääskyistä. Muista lokakuussa tavallisesti harvalukuisista lajeista lokakuussa 2021 havaittiin huomattavan paljon lehtokerttuja, kolminkertaisesti vuosien 2011–2020 keskiarvoon verrattuna (lokakuussa 2021 39 havaintoa, vuosien 2011–2020 keskiarvo 13 havaintoa).
Peippo ja järripeippo ovat yleisiä lajeja, ja molempien muutto on lokakuussa vilkasta. Sekä muuttajamäärät että muuton ajoittuminen vaihtelevat molemmilla lajeilla varsin paljon vuosien välillä sekä muuttosäiden että ravintotilanteen mukaan. Lokakuussa 2021 järripeippoja havaittiin varsin tavanomainen määrä, mutta peippoja huomattavan runsaasti.
Itäiset uunilinnut
Itäiset uunilinnut, ”idän pienet vihreät”, ovat odotettuja syysvieraita. Itäisistä uunilinnuista yleisin harhailija on taigauunilintu, joita havaittiin syksyllä 2021 vähemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 2010. Sen sijaan hippiäisuunilintuja havaittiin syksyllä 2021 moninkertaisesti aiempien vuosien keskiarvoon nähden. Lajien syysesiintymistä selittävät lähialueiden pesintämenestys sekä syysmuuton aikaiset itäiset virtaukset lähtöalueilla, jotka tuovat lintuja Suomeen. Hippiäisuunilintu on lajeista myöhäisempi muuttaja. Molempien lajien syysesiintymistä on tarkasteltu tässä ajanjaksolla 1.8.–31.10.
