Lintuvedet

Lintuvedet, kuten luontaisesti rehevät matalat järvet, lammet ja lahdet sekä muut kosteikot ovat linnuille erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Sen lisäksi, että lintuvesillä pesii runsaasti vesi- ja rantalintuja, ne ovat vesilintujen, kahlaajien ja varpuslintujen elintärkeitä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. Suomen lintuvesillä ja muilla kosteikoilla onkin tärkeä merkitys Euroopan vesilinnustolle paitsi pesimäalueina, myös siksi, että Pohjois-Venäjällä pesivien vesi- ja rantalintujen päämuuttoreitti kulkee Suomen kautta.

Noin puolet Suomen vesilintulajeista ja kahlaajista on arvioitu uhanalaisiksi. Useat lajit kärsivät erityisesti vesien rehevöitymisestä, umpeenkasvusta ja ravintokilpailusta kalojen kanssa. Jyrkästi tällä vuosituhannella taantuneita lajeja ovat esimerkiksi jo äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu punasotka, erittäin uhanalaiset tukkasotka ja nokikana sekä vaarantunut jouhisorsa.

 

Suojelualueiden linnusto on romahtanut

Useimmat Suomen merkittävät lintuvedet on luokiteltu kansainvälisesti, kansallisesti tai maakunnallisesti tärkeiksi lintualueiksi. Suuri osa niistä on myös suojeltu esimerkiksi Natura 2000 -verkoston linnustonsuojelualueina. Suojelusta huolimatta alueiden linnustoarvot eivät ole säilyneet, vaan lintuvesien keskimääräinen suojeluarvo on vähentynyt 1960-luvulta alkaen noin 1,9 prosentin vuosivauhtia.

Lintuvesien lintukannat taantuvat erityisesti rehevöitymisestä johtuvien veden laadun muutosten ja umpeenkasvun vuoksi. Liika rehevöityminen kasvattaa myös vesilintujen kanssa ravinnosta kilpailevia särkikalakantoja. Järvien kasvaessa umpeen avovesialueet pienenevät ja alun perin mosaiikkimainen kasvillisuuden rakenne yksipuolistuu. Metsä valtaa ennen laidunnetut rantaniityt ja sisimmät luhta-alueet.

 

Lintuvedet tarvitsevat hoitoa

Lukuisat kansainväliset ja kansalliset esimerkit osoittavat, että lintukantoja voidaan ylläpitää säännöllisillä, oikein mitoitetuilla ja hyvin suunnitelluilla kunnostus- ja hoitotoimenpiteillä. Niillä Suomen lintuvesillä, joilla kunnostukseen ja hoitoon on kunnolla panostettu, linnustolliset arvot onkin saatu säilytettyä ja jo heikentyneet lintukannat ovat kääntyneet kasvuun. Erityisen hyvin kunnostuksessa ja hoidossa on onnistuttu Pohjois-Pohjanmaalla.

Toimiviksi menetelmiksi ovat osoittautuneet muun muassa veden pinnan nosto, rannat avoimina pitävä laidunnus, niitot, ruoppaukset sekä maan pintakerroksen kuoriminen ja vesiraja-alueiden äestäminen. Myös hoitokalastuksella, jonka tavoitteena on vähentää särkikalojen ja kasvattaa  petokalojen osuutta järvessä, voidaan saada nopeasti hyviä tuloksia. Pohjois-Amerikassa kalaston poisto on yleisesti käytetty matalien lintuvesien hoitomenetelmä, joka hyödyttää muun muassa sotkia.

Valtaosalla lintuvesiä ei kuitenkaan ole tehty vuosikymmeniin mitään hoitotoimia. Alueet on jätetty oman onnensa nojaan, mikä on johtanut nykytilaan. Lisäksi lintuvesien hoidon kansallinen rahoitus on edellisen parinkymmenen vuoden aikana Suomessa romahtanut. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta hoito on ollut täysin riippuvainen EU-rahoituksesta, kuten lyhytaikaisista LIFE-hankkeista.

 

Lintuvesiä kunnostetaan Helmi-ohjelmassa

Kansallisen lintuvesien kunnostus- ja hoitorahoituksen kasvattaminen on ollut BirdLifen pitkäaikainen tavoite. Lintuvesien surkeaa tilaa on tuotu esiin lehdistötiedotteissa, haastatteluissa, artikkeleissa ja ottamalla yhteyttä poliitikkoihin. Esimerkiksi maaliskuussa 2019 BirdLife Suomen edustajisto vaati tulevalle hallituskaudelle 40 miljoonan euron rahoitusta lintuvesien hoitoon.

Työ on tuottanut tulosta, sillä Suomessa käynnistettiin vuonna 2020 kymmenvuotinen HELMI-elinympäristöohjelma, jonka tärkeänä osana ovat lintuvesien ja perinneympäristöjen, kuten rantaniittyjen kunnostus ja hoito. Kuluvan hallituskauden aikana hankkeessa on tavoittena kunnostaa 80 arvokasta lintuvettä. Kunnostustoimet aloitetaan jo vuonna 2020 esimerkiksi Parikkalan Siikalahdella.

 

Lisää aiheesta kiinnostuneille

• Ellermaa, M. & Lindén A. 2011: Suomen linnustonsuojelualueiden tila: suojelu on unohdettu ja linnut voivat huonosti. – Linnut-vuosikirja 2010: 143–165.
• Ellermaa, M. & Lindén A. 2012: Suojeltavien kosteikkolintujen kannat ovat romahtaneet Natura-alueilla. –  Linnut‑vuosikirja 2011: 140–143.
• Sammalkorpi, I., Mikkola‑Roos, M., Lammi, E. & Aalto, T. 2014: Ravintoketjukunnostus lintuvesien hoidossa. – Linnut-vuosikirja 2013: 154–163.
• Laaksonen, T., Lehikoinen, A., Pöysä, H., Sirkä, P. & Ikonen, K. 2019: Suomen sisävesien  vesilintujen  kannanvaihtelut  1986–2018. – Linnut‑vuosikirja 2018: 46–55.
• Toivanen, T. 2019: Katsaus punasotkakannan nykytilaan ja kannankehitykseen eri osissa Suomea: Vuoden lintu -hankkeen 2018 tulokset. – Linnut-vuosikirja 2018: 6-13.